Vedä turpaan, niin se loppuu

Yhteisöön kuuluminen on ihmisille elintärkeää. Yhteisöstä pois sulkeminen kolahtaa syvästi.  Koulunkäynti ja koulussa vietetty aika on melkein tärkeintä, mitä lapsillemme voimme antaa. Koulu rakentaa osaltaan itseluottamusta ja luottamusta toisiin – tai se murentaa ne. Yhdenkään lapsen ei pidä pelätä koulunalkua ja kuitenkin se on joillekin painajainen.

Koulukiusaaminen jättää elinikäiset jäljet. Siksi meidän pitää lopettaa koulukiusaaminen.

Kiusaamista vastaan pitää työskennellä kaikilla tunneilla ja kaikissa tilanteissa. On luotava turvallinen ilmapiiri eikä se onnistu laittamalla pää puskaan. Kun ryhmä on turvaton, käynnistyvät kiusaamismekanismit. Jonkun tai joidenkin ulossulkeminen tuo muille turvaa.

Kiusaamisen muodoista fyysinen väkivalta tai sillä uhkailu on helpoimmin tunnistettavissa. Poissulkeminen leikeistä tai juhlista, vähättely, ronski huumori tai nettikiusaaminen ovat vaikeammin havaittavia. Kiusatut kärsivät ahdistuksesta ja masennuksesta. Heillä on enemmän poissaoloja. Heidän verkostonsa aikuiselämässä ovat huonompia ja he kärsivät turvattomuudesta.

Kiusaaminen koskee aina koko koulua, ei vain yksittäisiä oppilaita tai yhtä luokkaa. Viihtyisä ja turvallinen ilmapiiri koskee koko koulua, kaikkea mitä koulussa tapahtuu, ei vain luokkatyöskentelyä.

Aloitin oman koulunkäyntini vuonna 1970 Inkeroisissa. Olin lihava ja yksinäinen poika, joten olin peloissani jo valmiiksi. Liittouduin opettajien kanssa ja norkoilin välitunneilla valvovan opettajan lähellä. Vaihdon koulua kolmannella luokalla Alvar Aallon suunnittelemaan Tehtaan kouluun. Ikäviä kokemuksia eivät tarjonneet pelkästään koulukaverit vaan myös opettajat. Liikunta- ja laulutunnit olivat nöyryyttäviä. Pelkäsin isompia ja välttelin luistinradan pukukoppeja, koska niitä ei valvottu ja mietin reittejä, miten pääsisin turvallisesti kouluun. Pärjäsin lukuaineissa ja ainekirjoituksessa, mistä ei ollut apua poikaporukoissa. Pelot alkoivat toteutua toden teolla vasta viidenneltä luokalta ylöspäin, kun siirryttiin uuteen kouluun, oppikouluun.

Koulu voi antaa onnistumisen kokemuksia ja mahdollisuuden pärjätä niille, joiden kotiolot ovat vaikeat. Se voi tarjota kontaktin turvalliseen aikuiseen ja hyvät kaverisuhteet rakennuspalikoiksi tulevalle elämälle. Tai se voi luoda jatkuvan huonommuuden tunteen ja turvattoman olon. Se voi jättää kiusatulle tunteen, ettei hän kuulu yhteiskuntaan.

Kiusaamista tapahtuu eniten 4-6 luokilla, mutta sitä on myös pienempien lasten ja yläasteikäisten joukossa.

Aloin suhtautua yhdentekevästi ja ylimielisesti kouluun. En juurikaan käyttänyt aikaani lukemiseen, mutta menestyin silti. Se lisäsi ylimielisyyttäni. Parhaiten muistan, kun Hessu puolusti minua. Hessu tuli kerran väliin ja rökitti kiusaajan. Se antoi toivoa muutoksesta. Ylioppilaskirjoituksiin luin, mutta se oli myöhäistä matematiikan osalta, jonka selvitin rimaa hipoen. Halusin vain koulun loppuvan.

Minun on silti vaikea ajatella, että olisin ollut koulukiusattu. Olin paljon muutakin ja koulu oli paljon muuta. Enemmänkin elin omissa peloissani ja ilmapiiri ruokki niitä. Sen ajan systeemi oli melko kädetön tunnistamaan kiusaamista ja auttamaan millään tavalla. Se nähtiin paljolti yksilöiden välisenä ja ohjeena oli, että ”vedät kerran turpaan, niin se loppuu.” Kiusatuksi joutuminen oli oma vika.

Turvallisessa yhteisössä ei ole kiusaamista ja se hyväksyy erilaisuuden. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus ja aikuisten koventuneet asenteet näkyvät lasten maailmassa. Jos muu yhteiskunta hyväksyy nettikiusaamisen, toivoo raiskauksia ja uhkailee tappamisella, miten me kuvittelemme tukevamme turvallista ilmapiiriä kouluissa?

PORNAISTEN TERVEYSASEMAA EI SAA NÄIVETTÄÄ

Pornaisten terveysaseman kesäsulku on aiheuttanut asukkaille ongelmia ja perusteltua huolta. Pienet terveysasemat Keusoten alueella avataan elokuun alussa. Keskustelu niiden lakkauttamisesta kävi kuumana keväällä, kun Keusote esitti palveluverkkosuunnitelmassaan yhtenä vaihtoehtona terveysaseman lakkauttamista Pornaisista. Adressi terveysaseman säilyttämiseksi keräsi lyhyessä ajassa 837 nimeä. Suunnitelma vedettiin pois, mutta tulee uudelleen käsittelyyn muutaman vuoden kuluttua.

Omaa terveysasemaa ei voida pienistä kunnista korvata muilla palveluilla. Uudet palvelumuodot, kuten liikkuvat ja sähköiset palvelut, voivat tukea nykyistä terveydenhuollon tasoa, eivät heikentää sitä. Terveyspalveluiden saavutettavuus ja paikallisuus ovat elinehto Keusoten pienille kunnille. Terveysasemien lakkauttamisen sijaan on etsittävä muita ratkaisuja tulevaisuuden haasteisiin. Lakkauttamiset eivät takaa säästöjä, tasavertaista palvelujen saavutettavuutta tai laadukasta terveydenhoitoa. Peruspalveluiden pitää olla paikallisia ja lähellä ihmistä.

Sosiaali- ja terveysministeriö myönsi Keusotelle valtion avustusta n. 6.2 miljoonaa euroa palvelujen kehittämiseen. Avustuksesta n. 2 miljoonaa euroa myönnettiin Tulevaisuuden sote-keskus-hankkeeseen ja 4.2 miljoonaa euroa Sote-rakenneuudistukseen. Tulevaisuuden tavoitteena on sote-palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden, oikea-aikaisuuden ja jatkuvuuden parantaminen. Lisäksi palvelujen laatua ja vaikuttavuutta halutaan parantaa sekä varmistaa palveluiden monialaisuutta.

Miten Keusote aikoo saamallaan avustuksella kehittää pienten terveysasemien, kuten Pornaisten terveysaseman toimintaa?

Pornaisten sosialidemokraattinen kunnallisjärjestö edellyttää, että Keusotelle sosiaali- ja terveysministeriöstä myönnetyllä avustuksella kehitetään myös pienten terveysasemien, kuten Pornaisten terveysaseman toimintaa, ja että jokaisessa Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymän jäsenkunnassa pitää olla vähintään yksi toimiva terveysasema. Sosiaali- ja terveyshuollon palvelut tulee järjestää yhdenvertaisilla periaatteilla Keusoten alueella, huomioiden etäisyydet ja kulkuyhteydet. Terveysasemien toimintaa ei saa keinotekoisesti näivettää kahden vuoden tarkastelujaksolla.

Pornaisten SDP:n kunnallisjärjestö

Julkaistu Itäväylä- ja Uusimaa-lehdissä.

Olen ehdolla HOK-Elanto vaalissa 254

Harri Virtanen on ehdolla HOK-Elanto -vaalissa. Kuva: Jari Loisa
Harri Virtanen on ehdolla HOK-Elanto -vaalissa numerolla 254. Kuva: Jari Loisa

HOK-Elanto, yli kahden miljardin liikevaihto, yli 600 000 jäsentä, yli 6000 työntekijää. Valtava voimatekijä omalla alueellaan. 

Se voi ohjata ihmisten kuluttamista, kehittää reilua ja kestävää elintarvikekauppaa etsimällä ekologisempia vaihtoehtoja, tuottaa omaa energiaa, vähentää pakkausmateriaaleja ja ratkaista tehokkaasti hävikkiruokaongelman. 

HOK-Elanto vaikuttaa paikallistalouteen. Se voi olla paljon enemmän kuin kauppaketju – jos niin halutaan. Työympäristö on osa ympäristöä. SOK tarjosi työntekijöilleen mahdollisuuden lyhytterapiaan erinomaisin tuloksin.

Osuustoiminta on juuriltaan vähäosaisten aseman parantamiseksi syntynyt. Se on vastuullista yrittämistä muuttuvissa olosuhteissa, joissa ekologiset arvot on otettava päätöksenteon pohjaksi. 

Harri Virtasen vappupuhe 1.5.2019 Halkian työväentalolla

Tässä on mun ukkini Inkeroisten työväenyhdistyksen jäsenkirja vuodelta 1954. Mä muistan että tää oli lapsena jotenkin pelottava. Tähän liittyi joku vaara, lapsen ajatukset sisällissodasta ja vankileireistä. Oli jotenkin vaarallista, että ukki kuului sosialidemokraattiseen puolueeseen. Ja kuitenkin aina oli äärimmäisen turvallista hänen kanssaan. Ukki ei koskaan tuputtanut poliittisia tai uskonnollisia näkemyksiään, mutta seisoi aina vääjäämättömästi tasa-arvon ja ihmisoikeuksien ja rauhan puolella.

Asuimme tehdaspaikkakunnalla, tehtaan saastuttaman Kymijoen varressa. Siellä uitiin ja kalastettiin harmaiden selluloosalauttojen välissä.  Kalaa ei saanut syödä kuin kerran viikossa elohopean vuoksi. 70-luvulle tultaessa lapsikin tiesi saasteista ja ehkäpä maailmanlopusta. Mutta ukki ei koskaan masentunut, meidän sukupolvemme masentui.

”En anna heille anteeksi sillä he tietävät hyvin mitä tekevät. He haluaisivat minun kirjoittavan tuulesta, linnuista ja puusta kauniita lauluja, joita he sielunsa virkistykseksi lukisivat iltaisin, unohtaakseen mitä ovat päivällä tehneet: myrkyttäneet tuulen, tappaneet linnun ja puun.”

Pentti Saarikoski puhui SKDL:n vaalijuhlassa Helsingin Messuhallissa ennen maalisvaaleja vuona 1966. Ja hän jatkaa:

”Me kannamme heitä harteillamme eikä meidän tarvitse muuta kuin suoristaa selkämme ja he putoavat eikä meidän tarvitse muuta kuin avata suumme ja he vaikenevat, lintu laulaa taas ja puu viheriöi. ”

Hyvät ystävät, toverit.

Saarikosken sanat 50 vuoden takaa ovat profeetallisia. Mutta ratkaisu, joka silloin olisi ollut mahdollinen, ei ole mahdollinen enää tänään. Se, että suoristamme selkämme ja avaamme suumme, ei riitä.

Ympäristökriisin kolmet kasvot ovat ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden häviäminen ja luonnonvarojen ylikulutus. Ympäristökriisi lisää kansainvälistä turvattomuutta ja merkitsee kasvavia pakolaisvirtoja elinkelvottomiksi muuttuneilta alueilta.

Ympäristökriisi ja sen ratkaisu eivät mahdu Saarikosken kuvaamaan kahdenväliseen jännitteeseen, meihin ja heihin.

Minun sukupolveni ja minun vanhempieni sukupolvi ovat jo sössineet kaiken: me olemme aiheuttaneet ympäristökriisin ja olleet vuosikymmeniä siitä piittaamatta. Me olemme nakertaneet hyvinvointiyhteiskunnan perusteita.  

Hyvät ystävät, meillä ei ole mitään puolustusta.

Suomi on säikähtänyt. Se on hälytystilassa ja näkee uhkia ympärillään. Se takertuu menneeseen ja näkee itsensä, toiset ja tulevaisuuden negatiivisessa valossa. Kansakuntamme kärsii monenlaisista oireista: masennuksesta, ahdistuksesta ja tunne-elämän epävakaudesta. Jos nämä oireet olisivat yksilöllä, ne olisivat traumaperäisen stressihäiriön oireita.

Suomella on kuitenkin selviytymisen historia.

Menneillä sukupolvilla oli selkeä suunta: lapsillamme on meitä paremmin. Nyt se ei enää ole itsestään selvää. Me emme voi luvata sitä lapsillemme. Vanhempani olivat suurta ikäluokkaa, joiden elämässä panos ja palkinto oli järkevässä suhteessa, vaatimattomistakin oloista voitiin keskiluokkaistua, mutta he joutuivat hautaamaan omien vanhempiensa sotatrauman. Se puhkesi omassa sukupolvessani arvaamattomilla tavoilla ja jatkuu ratkaisemattomana omissa lapsissani.

Merkityksetön elämä voi sairastuttaa ihmisen psyykkisesti ja fyysisesti.  Jos ihminen kokee elävänsä eristyksissä toisista ihmisistä ja luonnosta; jos hänen ainoa tehtävänsä on menestyä ja kuluttaa, hän sairastuu masennukseen, välinpitämättömyyteen. Tarvitaan solidaarinen, tarkoitusta luova identiteetti.

Solidaarisuus toi merkitystä ukin elämään.  Hänen maailmankatsomuksensa ei rajoittunut suppeaan, omaa etua tavoittelevaan elämään, vaan suuntautuu yhteisiin päämääriin. Se ei ollut omiin pelkoihinsa, toiveisiinsa tai kunnianhimoonsa sitoutunut, vaan loi suhteen maailman kanssa.

Tällainen asenne on vastakohta suomalais-uhriutumiselle ja länsimaiden yli pyyhkäisseelle masennusaallolle.

Hyvät ystävät.

50 vuodesssa Kymijoki on saatu kuntoon. Vedenlaatu on parantunut, se on nykyisin lohijoki ja sen virkistyskäytön arvo on ymmärretty. Se on menestystarina sekä ihmisille että luonnolle.

Tuossa alhaalla virtaava Mustijoki tarjoaisi myös huikeita mahdollisuuksia lähiluontokohteena joenvarsipuistoineen keskustan alueella tai kalastukseen ja melontaan.

Mustijoki pitää vapauttaa!

Se oli ennen vanhaan taimenjoki. Taimenkanta taantui jo 1900-luvulle tullessa.  Maanviljelys ja padot alkoivat rasittaa jokea. Lopullisesti meritaimenet
hävisivät vuonna 1965, kun Brasaksen pato rakennettiin. Padot ja voimalaitokset tuhosivat kalojen luonnollisen elinympäristön tehokkaasti niin Mustijoella kuin muuallakin Suomessa.

Meritaimen ja ankerias ovat äärimmäisen uhanalaisia lajeja. Vapaana virtaavat joet palauttavat  kalakannat, lisäävät luonnon monimuotoisuutta
ja jokien virkistyskäyttöä. Hyvinvoiva joki luo hyvinvointia ympärilleen!

Kalateiden rakentaminen on välttämätöntä, mutta ei riittävää. Kalat tarvitsevat myös kutupaikkoja, talvehtimis- ja poikasalueita. Kalojen kannalta olisi paras purkaa padot ja antaa veden virrata vapaasti. 

Mustijoki on lähes 80 kilometriä pitkä. Sen yhdeksän kosken kunnostamisen on arvioitu maksavan 3.2 miljoonaa euroa.  Mustijoesta elävä lohijoki
–yhdistys toimii aktiivisesti joen parantamiseksi. Minusta hintalappu ei ole
mahdoton.

Ehdotan, että perustamme Pornaisiin luonto- ja ympäristötoimikunnan.

Hyvät ystävät, toverit.

Pentti Saarikoski oli runoilija-aktivistina eduskuntavaaliehdokkaana vuonna 1966.  Minä olin ehdokkaana nyt 55-vuotiaana terapeutti-aktivistina. Mietin että olenko liian vanha ehdokkaaksi, että olisiko eettisesti parempi tukea jotain nuoremman sukupolven ehdokasta kuin asettua itse ehdolle.

Lauluntekijä Leonard Cohen kuvaa miehen vanhenemista tällä tavalla: ensin me olemme vastustamattomia. Sitten me emme enää ole vastustamattomia. Sitten meistä tulee läpinäkyviä. Ei vielä näkymättömiä, mutta sellaisia kuin katsoisi vanhan lasin läpi. Sitten meistä tulee näkymättömiä. Sitten – ja tämä on uskomattomin muutos – meistä tulee vastenmielisiä. Luultavasti itse olen tässä vaiheessa. Mutta tarina ei kuitenkaan Cohenin mukaan lopu tähän. Lopulta meistä tulee söpöjä.

Ikääntyminen nousi esiin monissa tapaamisissa vaalien aikana. Eräs 80-kymppinen rouva kysyi, että pitääkö tässä vielä nousta barrikadeille. Ikääntyminen ja heikentyvä terveydenhuolto on huono yhdistelmä. Vanhustenhoito koskettaa meitä kaikkia – rakennammeko nyt ihmisarvoista
tulevaisuutta?

Pidin esillä mielenterveyttä, kulttuuria ja ympäristöasioita. Teemani otettiin kentällä erinomaisesti vastaan. Kukaan ei puhu näistä politiikassa, sanottiin. Miksiköhän?

Hyvät ystävät, SDP on kulttuuripuolue. Se on kirjallisuus- ja teatteripuolue. Työväenliike on aina ollut sivistysliike.

Kulttuuri on ollut toimeentulolähteeni. Kymmenkunta vuotta työurastani olen nauttinut kuukausipalkkaa ja toiset kymmenen olen ollut päätoiminen yrittäjä. Muuten olen ollut pätkätyöläinen, kulttuurihörhö.

Taloudellisen ja työllistävän vaikutuksen lisäksi kulttuurihörhöily tuottaa henkistä hyvinvointia. Se lisää ymmärrystä ihmisenä olemisesta ja synnyttää merkityksiä. Se on yksi mielenterveyden kulmakivistä.  Kulttuuri
tukee myös fyysistä terveyttä – kulttuuria harrastavat ihmiset elävät
pitempään.

Kotimaisessa tv-draamassa Nordic noir on tämän päivän vihreää kultaa.

Kulttuurilla on valtava voima, kun torjutaan ilmastonmuutosta ja rakennetaan ei-fossiilista tulevaisuutta, tai kun pohditaan ihmisen uutta roolia suhteessa ympäristöön. Kulttuuri luo kestävän elämäntavan tarinoita ja kuvia. Uutta ekologista identiteettiä.

Paikallinen kulttuuri on tavallisten ihmisten toimintaa. Kerhot, kurssit, teatteri, musiikki ja liikunta lisäävät yhteisöllisyyttä ja osallisuutta. Kulttuuria kylille! –asenne on kylien elinehto. Kuinka paljon budjetistaan Pornainen sijoittaa kulttuurin tukemiseen?

Entäs sitten mielenterveys? Miksi sillä on niin vähän puolestapuhujia politiikassa? Mieleltään terve ihminen ei raiskaa lapsia. Mieleltään terve ihminen ei työnnä tuntematonta junaraiteille. Mieleltään terve ihminen ei tuhoa ympäristöään.  Mieleltään terve kykenee vuorovaikutukseen ja kestää pettymyksiä. Millainen on psykologinen jalanjälkemme? Tukeeko jokapäiväinen tapamme toimia mielenterveyttä vai saastutammeko psykologista ympäristöämme? Mieleltään terve ihminen luo hyvinvointia ympärilleen, vähän niin kuin vapaana virtaava joki.

Skotlannissa lääkärit määräävät luontoa lääkkeeksi. Resepti voi olla erilaisia aktiviteetteja luonnossa:  luonnonkukkien piirtämistä, aaltojen ja
pilvien katselemista, vaeltelua, luonnonmateriaaleista askartelua,
valokuvaamista. Luonto on pilleriä parempi.

Porvoon alueella Oivallusvaara pitää metsävastaanottoja: luontokävelyjä ryhmässä lääkärin kanssa. Luontolähtöisten ja eläinavusteisten terapioiden vaikuttavuudesta saadaan koko ajan lisää tietoa.  Toivottavasti saadaan
Oivallusvaara vierailemaan täälläkin.

Kulttuuri, mielenterveys ja ympäristö ovat kovia faktoja, joilla on suoraan vaikutusta kansanterveyteen, elinikään ja terveydenhoidon kustannuksiin. Puhutaan stressin lievittymisestä, sydän- ja verisuonitautien vähenemisestä, verenpaineen laskusta, immuniteetin paranemisesta.

Voidaan me muuttaa tämä numeroiksikin: mielenterveyden häiriöiden kustannukset ovat suomalaisille 11 miljardia vuosittain. Luovat alat ja sisällöntuotanto ovat kasvavia trendejä. Ne tuottavat Suomen bruttokansantuotteesta 3,6 prosenttia ja ovat suurempi työllistäjä kuin metsä- ja kemianteollisuus yhteensä.

Hyvät ystävät, toverit.

Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. Ukki puolusti ihmisarvoista elämää myös köyhille ja vähäosaisille, tasa-arvoisia koulutusmahdollisuuksia
ja julkista terveydenhuoltoa. Hän toimi luottamusmiehenä Tampellassa paremman työympäristön puolesta. Hän oli hyvinvointiyhteiskunnan pioneereja.

Tuleeko tästä kirjasta uudelleen vaarallinen jos puolustaa näitä arvoja?  

Jeanne d’Arc oli 19-vuotias kun hänet teloitettiin vuonna 1431. Tänäänkin ihmisoikeuksien ja ympäristön puolesta taistelevat nuoret naiset.

Nadia Murad, 24, on itse ihmiskaupan uhri ja sai Nobelin rauhanpalkinnon. Toinen Nobel-palkittu on Malala Yousafzai, joka oli 11-vuotias koulutyttö, kun hän alkoi kirjoittaa lapsiin kohdistuvista ihmisoikeusloukkauksista. Greta Thunberg, 16, aloitti koululakon ilmastonmuutoksen pysäyttämisen puolesta.

Ihmisoikeuksien toteutuminen ei ole itsestäänselvyys. Hyvinvointivaltion säilyminen ei ole itsestäänselvyys. Planeettamme säilyminen ei ole itsestäänselvyys.

Ymmärryksemme lisääntyessä perusoikeudet tulisi ymmärtää laajemmin olemassaolon kunnioittamiseksi, joka koskee myös eläimiä. Ihmisen velvollisuus on tunnistaa oikeudet, jotka koskevat tasavertaista tietoisten ja tuntevien olentojen elämisen oikeutta yhteisellä planeetallamme.

Minä väitän, että tuleva, hiilineutraali yhteiskunta on parempi kuin nykyinen. Minä väitän, että ihminen parantuu kunnioittavassa suhteessa toiseen ja suhteessa luontoon. Luontoa tuhoava elämäntapa, Kymijoen selluloosalautat ja länsimaiden yli pyyhkäissyt masennusaalto ovat samaa ilmiötä. Niiden ratkaisut ovat myös samoja, psykologisia.

Minä väitän, että uusi työväenliike voi rakentaa luonnontaloudellisesti kestävän hyvinvointivaltion mallin, jossa ihmiset ovat tietoisempia ja myötätuntoisempia, jossa niin luonto kuin ihminenkin voivat paremmin.

Mieli maassa – masennus ja ympäristökriisi ovat samaa ilmiötä

Merkityksetön elämä voi sairastuttaa ihmisen psyykkisesti ja fyysisesti.  Jos ihminen kokee elävänsä eristyksissä toisista ihmisistä ja luonnosta; jos hänen ainoa tehtävänsä on menestyä ja kuluttaa, hän sairastuu. Ympäristökriisin kolmet kasvot ovat ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden häviäminen ja luonnonvarojen ylikulutus. Se lisää yleistä, kansainvälistä turvattomuutta ja merkitsee kasvavia pakolaisvirtoja elinkelvottomiksi muuttuneilta alueilta. Ympäristökriisi traumatisoi myös henkilökohtaisella tasolla.

Esittelen uutuuskirjassani Trauma ja rakkaus – kuinka selviytyä mahdottomasta kolme askelta traumasta toipumiseen.  Ne ovat tiedostaminen, vastuunotto ja toiminta. Samat askeleet pätevät kaikkiin elämän muutoksiin. Ympäristökriisin kohdalla pitää ensin tiedostaa tilanne ja ymmärtää luonnon kannalta kestämättömän elämäntavan vaikutukset yksilöllisellä, paikallisella ja globaalilla tasolla. Sitten pitää ottaa täysi vastuu omasta elämästään ja ratkaisuistaan. Ja sitten pitää toimia!

Nämä askeleet vievät väistämättä pois yksilökeskeisestä ajattelusta. Olemme yhdessä ihmiskunnan suurimman ja monimutkaisimman haasteen edessä. Ja vain yhdessä voimme sen ratkaista: Olen osallinen tässä yhteisössä, olen osa ihmiskuntaa ja maapalloa. Elämäni ei ole irrallinen, muista ihmisistä ja luonnosta riippumaton saareke. Elämäni edellytykset ovat suhteessa maapallon selviytymiseen.

Ekopsykologia syntyi 90-luvulla Yhdysvalloissa. Sen mukaan ekologisesti kestämätönelämäntapa aiheuttaa itsessäänpahoinvointia: masennusta, ahdistusta, välinpitämättömyyttä. Näitä ongelmia ei pidä hoitaa psykiatrisesti vaan muutoksella narsistisesta kulutuskulttuurista kestävään elämäntapaan. 1960-luvulla psykoanalyytikko Erich Fromm kirjoitti kaiken elollisen rakastamisesta. Nyt ekopsykologia nousee esiin ekoterapeuttisissa sovelluksissa ja ilmastoliikkeessä. Eläinavusteisia terapioita, luonto- ja puutarhaterapioita ja terapeuttisia metsäkävelyitä kehittävät Green Care –yhdistykset eri puolella Suomea.

Kun ihminen kokee olevansa yhteydessä johonkin suurempaan, kuten luontoon, hän voi paremmin. Ekopsykologisten ajatusten mukaan tuominen psykoterapiaan voi olla uudella tavalla eheyttävää. Terapian tehtävä ei ole palauttaa ihmistä takaisin itselleen ja ympäristölle tuhoavaan elämäntapaan vaan luoda kestävää muutosta.

Nähtävissä on ainakin kahdenlaista asennettasuhteessa ympäristöön. Vallitseva asenne on ympäristökriisejä vähättelevä. ”Minä en ainakaan alenna elintasoani.” Tai: ”Minä en autostani luovu.” ”Suomen teoilla ei ole mitään merkitystä.” ”Ilmastonmuutos on helppo teema laiskoille politiikoille. Lapsikin sen ymmärtää, niin kuin nähty.” Uusi ympäristöasenne taas korostaa muutoksen välttämättömyyttä ympäristökriisin edessä. Tarvitaan uusi, ekologinen identiteetti.

Australialainen kirjallisuuden tutkija David Tacey kirjoittaa uudesta identiteetistä näin:”… syntyy tietoisuus, joka ei ole enää vangittu minän yliherkkään, suppeaan maailmaan, vaan suuntautuu ulkoisen maailman objektiivisiin päämääriin. Laajentunut tietoisuus ei enää ole itsekkäisiin, omiin päämääriinsä, pelkoihinsa, toiveisiinsa tai kunnianhimoonsa sitoutunut, vaan se tuo yksilön suhteeseen maailman kanssa. Ne ongelmat, jotka tällä tasolla esiintyvät, eivät enää liity itsekkäisiin päämääriin vaan koskevat muita yhtä lailla kuin itseä.”

Minä väitän, että tuleva, hiilineutraali yhteiskunta on parempi kuin nykyinen. Minä väitän, että ihminen parantuu kunnioittavassa suhteessa toiseen ja suhteessa luontoon. Luontoa tuhoava elämäntapa ja länsimaiden yli pyyhkäissyt masennusaalto ovat samaa ilmiötä. Niiden ratkaisut ovat myös samoja, psykologisia.

Minä väitän, että uusi työväenliike voi rakentaa luonnontaloudellisesti kestävän hyvinvointivaltion mallin, jossa ihmiset ovat tietoisempia ja myötätuntoisempia, jossa niin luonto kuin ihminenkin voivat paremmin.

Kirjoitus on julkaistu Demokraatissa.

Mustijoki vapaaksi!

Mustijoki oli vahva taimenjoki. Taimenkanta taantui kuitenkin jo 1900-luvun alussa.  Maanviljelys ja padot alkoivat rasittaa jokea. Lopullisesti meritaimenet hävisivät vuonna 1965, kun Brasaksen pato rakennettiin. Padot ja voimalaitokset tuhosivat kalojen luonnollisen elinympäristön tehokkaasti niin Mustijoella kuin muuallakin Suomessa.

Meritaimen ja ankerias ovat äärimmäisen uhanalaisia lajeja. Ne tarvitsevat vapaana virtaavia jokia. Vapaana virtaavat joet palauttavat kalakannat, ylläpitävät luonnon monimuotoisuutta ja virkistyskäyttöä. Vapaana virtaava joki luo hyvinvointia!

Kalateiden rakentaminen on välttämätöntä, mutta ei riittävää. Kalat tarvitsevat myös kutupaikkoja, talvehtimis- ja poikasalueita. Kalojen kannalta olisi paras purkaa padot ja antaa veden virrata vapaasti.  

Mustijoen voimaloiden taloudellinen merkitys on olematon, mutta niiden aikaansaamat tuhot ovat valtavia. Valuma-alueineen ne haittaavat myös virkistyskäyttöä.

Mustijoki on lähes 80 kilometriä pitkä. Sen yhdeksän kosken kunnostamisen on arvioitu maksavan 3.2 miljoonaa euroa. Hintalappu ei ole lainkaan mahdoton. Pornaisissa teimme vuodenvaihteessa kuntalaisaloitteen vesistöjen kunnon ja virkistyskäytön selvittämiseksi. Saimme kokoon 152 allekirjoitusta. Myös Mustijoesta elävä lohijoki –yhdistys toimii aktiivisesti joen parantamiseksi.

Kalojen elinympäristön palauttamisen lisäksi on joen monipuolista virkistyskäyttöä kehitettävä. Vedenlaatua on tarkkailtava tehokkaammin. Tutkimustuloksista on raportoitava ja tuloksia valvottava. Kalastusta, patikointia, pyöräilyä ja melontaa varten tarvitaan nettisivut, karttoja, opasteita ja pysäköintipaikkoja. Tällä hetkellä tietoa on vaikea saada, puhumattakaan siitä, että Mustijokea markkinoitaisiin alueemme ainutlaatuisena lähiluontokohteena.

Kirjoitus on julkaistu vaalikynänä Mäntsälän Uutisissa.

Puhumalla paranee!

Mielenterveysongelmat koskettavat jokaista meistä jollain tavalla elämän aikana. Joka toinen kokee mielenterveyden häiriön, mutta vain puolet saa hoitoa.

Noin 700 000 suomalaista käyttää vuosittain jotakin psyykenlääkettä. Mielenterveydenhäiriöt vievät joka päivä yhdeksän suomalaista eläkkeelle. Työkyvyttömyyseläkkeistä yli puolet on mielenterveysperusteisia. Mielenterveyden häiriöt maksavat Suomelle OECD:n uusimman raportin mukaan 11 miljardia vuosittain.

Mielenterveyden ongelmat ovat voimakkaasti yhteydessä köyhyyteen ja vain hyväosaiset voivat kustantaa itselleen terapian.  

Tämä on korutonta kertomaa suomalaisten hyvin(pahoin)voinnista. Yhtä julmia ovat luvut luonnon monimuotoisuuden katoamisesta, ilmastonmuutoksesta ja uhanalaisista eläimistä: uhanalaisina Suomessa on 2667 lajia. Ei mene hyvin ihmiseläimelläkään.

Terapia on tutkitusti tehokas hoitomuoto, mutta terapeutit ovat epäonnistuneet kertomaan sen vaikutuksista. Terapialla ei ole ollut puolestapuhujia. Terapia on myös keusoten ulkopuolella Uudellamaalla.

Tällä hetkellä avun saaminen on monimutkaista ja kelan kuntoutuspsykoterapiaan pääsy voi kestää jopa vuoden.  Mielenterveyden ongelmiin hoitoa pitäisi saada viipymättä.

Vajaa kuukausi sitten Mielenterveyspooli julkaisi Terapiatakuu -kansalaisaloitteen. Sen on allekirjoittanut lähes 15000 suomalaista. Mielenterveyspoolin muodostavat mielenterveystyön keskeiset toimijat. 

Terapiatakuun mukaan hoidon arviointi pitää tehdä kolmessa päivässä omassa terveyskeskuksessa. Oireen mukaisen hoidon pitää alkaa kuukauden kuluessa. Jokaisella on oikeus tarvittaessa lyhyeen, 6-20 kertaa, psykoterapiaan. 

Terapiatakuun julkistamistilaisuudessa oli pääasiassa alle kolmikymppisiä. Tässäkin asiassa nuoret toimivat viisaammin. Apua haetaan herkemmin. Vaikenemisen kulttuuri murenee.

Julkaistu Uusimaa-lehdessä Vaalikynä-kirjoituksena.

Suomen diagnoosi -seminaari


14.2.2019 Kirjan talolla, Kirjatyöntekijänkatu 10 klo 18.00

Miten löytää yhteisiä ratkaisuja mahdottoman edessä? Traumat ovat muokanneet suomalaista psyykettä. Tarvitaan tekoja mielenhyvinvoinnin lisäämiseksi. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus synnyttää vihaa ja epävarmuus pelkoa. Miten voimme toimia niin, etteivät viha ja pelko ohjaa valintojamme? Miten rakentaa siltoja ja ymmärrystä? Löydämmekö tarinan, joka yhdistää?

Suomen diagnoosi -seminaarin avaa psykologian tohtori, psykoterapeutti ja Terveystalon johtava psykologi Tuija Turunen.

Tilaisuuden juontaa Jussi Lähde ja Suomen diagnoosista keskustelevat Tuija Turusen lisäksi toimittaja Ulpu Iivari, näytelmäkirjailija, ohjaaja Pasi Lampela ja SDP:n kansanedustajaehdokaat Helena Marttila Espoosta ja Harri Virtanen Uudeltamaalta.

Kerrothan tilaisuudesta ystävillesi, joita Suomen tila kiinnostaa!

Liput seminaariin
Yhteisöille 400 euroa, sisältää Harri Virtasen uutuuskirjan Trauma ja rakkaus
Yksityishenkilöille 20 euroa

Maksetaan tilille Uusi työväenliike ry. FI07 7997 7998 2768 23 tai verkkokaupasta https://holvi.com/shop/kulttuurikylille/

Ilmoittautumiset kampanjapäällikkö jouni.k.gustafsson@gmail.com 13.2 mennessä

Uudenmaan hylätyt kylät

2.2.2019 Uusimaa Vaalikynä

Uudenmaan kunnat ovat hyvin erilaisia: Muutaman tuhannen asukkaan kunnista isoihin kasvukeskuksiin, meren rannoilta erämaihin. Pienten kuntakeskusten ympärillä on vielä pienempiä kyliä.

Uusimaa on myös maaseutua, ei pelkästään Helsinkiä, Vantaata, Espoota, Porvoota, Järvenpäätä. Maa- ja metsätalous, kalastus ja metsästys ovat osa elävää Uuttamaata. Miten pidetään huolta syrjäkylistä?

Lasten pitää saada päivähoitoa ja koulumatkojen tulee olla alle tunnin pituisina. Peruskoulun jälkeen pitää löytyä jatkokoulutusta. Terveydenhuollon pitää toimia, julkisilla pitää päästä ja kulttuuria pitää olla syrjäkylilläkin!

Jouni Kemppainen kirjoittaa Maaseudun tulevaisuuden pääkirjoituksessa otsikolla ”Maaseutu on jäämässä marginaaliin vaaleissa.” Oman kunnan mahdollisuuksiin kannattaa nyt tarttua. Mitä voimme tehdä, että elämä syrjäkylillä olisi nykyistä parempaa?

Pienillä kylillä on kulttuurihistoriaa ja tarinoita. Siellä on elävää kansaperinnettä ja yhteisöllisyyttä, kykyä ja ymmärrystä elää luonnonläheisesti.

Suomessa kulttuuritoiminta keskittyy vahvasti Uudellemaalle: 56 prosenttia koko maan kulttuurisektorin henkilöstöstä sijoittui tänne (Uudenmaan liitto). Uudellamaalla toimii lukuisia teattereita suomen ja ruotsin kielellä.

Nykytekniikka tarjoaa ennakkoluulottomia ratkaisuja liikenteen kustannuksiin, koulutukseen ja etätöihin. Luontopalvelut ja luontolähtöiset tai eläinavusteiset terapiat lisäävät hyvinvointia ja elinvoimaisuutta – syrjäisyys onkin voimavara! Harvaan asutuille seuduille voidaan räätälöidä omia ratkaisuja.

Voiko traumasta toipua?

Terapeutti Harri Virtasen uutuuskirja johdattaa kohti parempaa itseymmärrystä

Tiedote. Julkaistu: 22.01.2019, 08:03
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura


Yli puolet ihmisistä kokee traumaattisen tapahtuman. Trauma vaikuttaa identiteettiin ja maailmankuvaan. Se on useiden psyykkisten ongelmien taustalla, voi estää urakehityksen ja tuhota parisuhteen. Terapeutti Harri Virtasen uutuuskirja Trauma ja rakkaus opastaa kohti trauman tunnistamista ja siitä toipumista. Kirjan julkistustilaisuus on 23.1.2019 klo 17 Tiedekulmassa.

Harri Virtasen isä oli alkoholisti ja epätoivoinen äiti uhkasi tappaa itsensä ja lapsensa, kun Harri oli alle kouluikäinen. Kipeät lapsuudenkokemukset johdattivat Virtasen lopulta terapiaan ja kouluttautumaan psykoanalyytikoksi.

”Kirjoitan tämän kirjan siksi, että mahdottomilta tuntuvista kokemuksista voi selvitä. Syvimmät haavat saadaan ihmissuhteissa ja niistä kaikkein syvimmät varhaisessa lapsuudessa, kaikkein läheisimpien ihmisten aiheuttamina. Siksi kirjoitan rakkaudesta trauman yhteydessä. Se, mikä suhteessa on rikottu, voi suhteessa myös parantua.” Harri Virtanen

”Trauma paljastaa jotakin olennaista maailmasta, mutta se tekee sen niin rajulla tavalla, että me kiellämme sen. Trauma paljastaa myytin, jonka varassa elämme: myytin jatkuvuudesta, oikeudenmukaisuudesta, terveydestä, pitkästä iästä, vanhempien hyvyydestä. Todellisuudessa elämä voidaan viedä meiltä silmänräpäyksessä. Todellisuudessa vanhempamme eivät ehkä ansaitsekaan kunnioitustamme. Trauma paljastaa totuuden.”

Trauma ja rakkaus on rohkaiseva kirja, joka opastaa kohti trauman tunnistamista ja siitä toipumista. Virtanen erittelee trauman oireita ja seurauksia runsaiden esimerkkien kautta. Traumatisoituminen on luultua yleisempää ja monen psyykkisen kärsimyksen taustalla on trauma. Kun trauman ja sen asettamat rajoitteet tunnistaa, voi ymmärtää oman vaikutusvaltansa elämäänsä.


Harri Virtanen on terapeutti, kirjailija ja käsikirjoittaja. Hän on työskennellyt aikaisemmin dramaturgian professorina ja kustantajana. Vapaa-ajallaan hän kengittää hevosia.


Harri Virtanen 
Trauma ja rakkaus – Eli kuinka selviytyä mahdottomastaISBN 978-951-858-073-0
161 sivua | kl 14
SKS 2019
S

Kuuntele trauma ja rakkaus -luento: https://soundcloud.com/terapiahuonetahdet/harri-virtanen-trauma-ja-rakkaus

Lisätiedot ja haastattelupyynnöt: markkinointikoordinaattori Marianne Hiirsalmi, marianne.hiirsalmi@finlit.fi, p. 050 501 9510

Tilaa arvostelukappale: arvostelukappaleet@finlit.fi Arvostelukappaleen voi saada myös pdf-muodossa.