Lapset eromyrskyissä

Noin 40 000 lasta kokee vanhempiensa eron vuosittain. Näistä noin 10 prosenttia kärjistyy huoltajuuskiistoihin, väkivaltaan tai kiusaamiseen – tämä koskettaa noin 4000 lasta. 4-5 prosenttia eroista käsitellään oikeudessa.

Vaativiin erotilanteisiin ei ole tarpeeksi apua saatavilla. Tunnistamattomaksi jäävät riskit ja epävoivoinen tilanne saattavat pahimmillaan johtaa perhesurmaan. Erotilanteisiin liittyvä väkivalta tai sen uhka pitää aina ottaa tosissaan. Riidat kuuluvat eroon, niissä on kaksi tasavertaista osapuolta – väkivallassa on tekijä ja kokija.

Ensi- ja turvakotien liitto julkaisi joulukuun alussa Vaativan erotyön käsikirjan, joka käsittelee ero-, huolto- ja tapaamisriitoja ja niiden parissa työskentelyä. Vaativiin eroihin liittyy aina lapsen kasvua, kehitystä ja turvallisuutta vaarantavia tekijöitä.

Lapsuuden kokemuksilla on vaikutusta sekä aikuisena luotuihin suhteisiin että erilaisiin mielenterveyden häiriöihin kuten masennukseen, käytöshäiriöihin ja traumaattisiin jälkitiloihin. Lapset eivät pelkästään samaistu vanhempiinsa, vaan he samaistuvat myös vanhempiensa väliseen suhteeseen.

Vaativa ero -kirjassa puhutaan täydellisestä myrskystä. Siinä useampi vahva voima vaikuttaa toisiinsa samanaikaisesti ja kokonaisuus on voimaltaan enemmän kuin osiensa summa. Eromyrskyjen riepoteltavaksi jää tuhansia lapsia.

Myrskyssä voidaan tunnistaa ainakin kolme vahvaa voimaa. Ensimmäinen on vanhempien persoonallisuuden ongelmat: mustavalkoinen ajattelu, kärjistäminen, luottamuksen puute, kommunikaatiovaikeudet, väkivaltaisuus, mielenterveyden häiriöt tai riippuvuudet. Toisena myrskyä voimistavat päällekkäiset ja pitkäaikaiset oikeusprosessit. Kolmantena tekijänä on pitkäkestoinen riitely, siihen liittyvät negatiiviset tunteet ja stressi, jotka lisäävät myrskyn rajuutta.

Lasten turvallisuus ja lasten etu on asetettava ensisijalle auttamistyössä ja heikkoihinkin signaaleihin reagoitava tosissaan. Lasten suojeluun ja ennaltaehkäisevään toimintaan on suunnattava riittävästi resursseja. Hyvinvointialueellamme tarvitaan moniammatillinen työryhmä vaativien erotilanteiden riskien arviointiin ja osaamisen yhdistämiseen, jotta perheet saavat tarvitsemaansa apua.

Julkaistu Keski-Uusimaa lehdessä 9.12.2021

Ohkolan metakasta Mäntsälän kapinaan ja Capitolille

Lakitieteen kandidaatti ja filosofian tohtori, kansanedustaja Mikko Erich kutsuttiin Mäntsälään, Ohkolan työväentalolle, pitämään puhetta. Elettiin helmikuuta 1931. Valkoisen Suomen silmissä Erich oli petturi ja takinkääntäjä. Vierailua yritettiin estää vetomalla presidenttiinkin, mutta kun se ei onnistunut, päätettiin toimia itse. Levottomuuksia osattiin odottaa, ja poliisi lähetti paikalle parikymmentä miestä. Lapuan liikkeen miehiä kokoontui Mäntsälään viitisensataa. Aseistautuneet miehet piirittivät työväentalon. Ammuttiin 700 laukausta. Ohkolan metakassa ei tullut uhreja. Erich päästettiin autoon ja ihmiset ulos työväentalosta.

Lapualaiset lähtivät Suojeluskuntatalolle. Tunnelma oli korkealla. Seuraavaksi päiväksi paikalle odotettiin 20 000 miestä. Tarkoitus oli marssia Helsinkiin ja kaataa marxilaista sosialidemokratiaa suosiva hallitus ja suorittaa sisällissodan tehtävä loppuun. Miehiä valvottiin sotilaallisen tiukasti, mutta johto ryyppäsi. Viinanhöyryinen johtaminen tylsistytti kapinan terän.

Maatiloja meni viikoittain konkurssiin ja maanviljelijöiden taloudellinen asema oli vaikea. Euroopassa alkoi fasismin nousu, jonka aallot löivät meillekin. Radikalismi oli oikeistoradikalismia, kapinallisia olivat kansallismieliset. He näkivät valtion olevan rappiotilassa. Lapualaiset kertoivat olevansa järjestyksen puolella, mutta jos valtio ei toimisi, he olisivat valmiita nousemaan vastarintaan.

Vuonna 2020 vaalit hävinnyt presidentti Donald Trump kutsui kannattajiaan Capitolille. Kuvat valtauksesta näyttävät organisoitua toimintaa. Capitolin valtauksen taustavoimina olivat Proud Boys ja Boogaloo-liike. Boogaloon päämäärä on sisällissota, mutta se ei toimi minkään yhden aatteen alla, vaan aiheuttaa hämmennystä ilmestyessään erilaisiin mielenosoituksiin tai satiirisilla postauksillaan. Siinä on mukana niin valkoisia nationalisteja kuin vasemmistolaisia anarkisteja.

Koskettavinta kuitenkin oli perheenäidin haastattelu, jossa hän sanoi, ettei koskaan ole tuntenut olevansa niin elossa ja elämänsä täynnä merkitystä kuin nyt, kun presidentti kutsui heitä Capitolille. Tässä metakassa tuli kuolonuhrejakin.

Pehr Erik Svinhufvud piti radiossa puheen, joka laannutti Mäntsälän kapinan. Miehet hajaantuivat. Koko 1930-luku oli poliittisesti levotonta ja erilaiset kaappaushuhut liikkuivat. Mäntsälän kapinan ainoa uhri oli Minna Graucher, entinen prostituoitu ja salongin pitäjä. Hänen salongissaan viihtyi niin Mika Waltari kuin Vihtori Kosolakin. Runolinnan veljekset Arne ja Olavi murhasivat Graucherin. Olavi istui murhasta, jonka teloitustyylinen tekotapa olisi sopinut paremmin kuumaverisemmän Arnen tyyliin.

Mäntsälän kapinasta tulee kuluneeksi 90 vuotta ensi helmikuussa. Demokratia ja rauhanomainen asioista sopiminen eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Kolumni on julkaistu Keski-Uusimaa -lehdessä 12.11.2021

Lisää seksiä!

Sisältää olennaisia juonipaljastuksia No time to die -elokuvasta!

Olen nähnyt kaikki James Bondit. Kahteen kertaan. Vähintään. Isälläni oli ne VHS-kaseteilla. Vanhimmat poikani oppivat puhumaan englantia katsomalla Bondia mummolassa. Mr. Bond on vaikuttanut perheeseeni 50-luvulta lähtien kolmessa sukupolvessa. Ensimmäinen kirja, Casino Royale, julkaistiin vuonna 1953, elokuva Dr. No sai ensi-iltansa vuonna 1962, vuotta ennen syntymääni.

Uusimmassa Bondissa, No time to die, Bond valitsee kuoleman, koska pahis raapaisee hänen poskeensa geneettistä myrkkyä, joka tappaisi hänen rakastettunsa ja lapsensa, jos hän vain koskettaakin heitä. Hänet on tuomittu eroon perheestään – tai kuolemaan.

Auts. Bondin edustama maskuliinisuus tuhoaa läheiset ihmiset. Mannerlaatat liikkuvat.

Seksi vähenee kaikissa länsimaissa. Syitä etsitään digitaalisista laitteista, alkoholin käytön vähenemisestä, hormoneista, epävarmuudesta, sukupuolien moninaisuudesta. Uusimman kouluterveystutkimuksen mukaan joka kahdeksas teini kokee itsensä muuksi kuin heteroseksuaaliksi. Samaan aikaan tytöt ja naiset kokevat yhä enemmän häirintää. Suomessa tuorein tutkimus on Finsex vuodelta 2015. Yhdyntäseksin merkitys vähenee, mutta itsetyydytystä on enemmän kaikissa ikäryhmissä.

Tutkimuksia voi tulkita niin, että yhdyntäkeskeinen parissuhdeheteroseksi on vähentynyt. Halujen eriparisuus parisuhteissa on yleistä. Se aiheuttaa konflikteja ja eroja. Enemmän seksiä haluava osapuoli voi olla mies tai nainen.

Paras halujen sytyttäjä on kohtaava, avoin keskustelu, jossa syntyy kokemus nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta. Sitä ei Mr. Bond meille opettanut. Toisesta ihmisestä tulee oman kuplan häiriötekijä tai tarpeen tyydyttäjä.

No mikä on, ettei seksi maistu? Pitäisikö sen maistua? Seksiä ei voi enää mitata yhdyntäkertoina, kaatoina tai valloituksina, kuten James Bondin aikoina.

Päästä pukille tai saada pillua oli parasta elämässä. Nussiminen oli elämäntarkoitus ja köyhän hupia. Siihen tähtäsivät opinnot, palkkatyöt, taide – mikä se nyt itse kullakin oli, millä yritti vaikutuksen tehdä. Naiset tietysti päättivät, ja siksi he olivat kuningattaria. Tällaistako meidän maskuliinisuutemme oli, ennen kuin se kuoli James Bondin mukana?

Draaman väistämätön loppu on, että Mr. Bond jää yksin, myrkytetyksi, oman puolen ohjusten räjäyttämäksi – itse luomansa systeemin ja maskuliinisuuden tuhoamaksi.

Kolumni on julkaistu Keski-Uusimaa -lehdessä 5.11.2021

Keskusteluja Keusoten kanssa

Kuka voi varata rokotusajan nyt?

Ehkä tässä haluan nostaa Pornaisten rokotuskattavuuden tason tarkasteltavaksi ihan tiiviisti. Rokotuskattavuuden tasossa on päästy valtakunnallisestikin katsoen hyvää tasoon. Pornaisten rokotuskattavuus on saavuttanut, tai on ollut koko ajan, mutta näkyy nyt täällä tilastoissakin, vastaavasti kuin muut kuntayhtymän alueen rokotuskattavuuden tasot.

Se puhelinpalvelu ei oikein toimi?

Monilla eri elementeillä keusote valmistautuu, tai tekee muutoksia, palvelujen toteuttamistapoihin, ja tässä näyttäisi siltä, että palvelu, joka on otettu omaksi toiminnaksi, niin on tuonut säästöjä tässä kohdassa ostopalveluista, ja siinä mielessä sitten ostopalveluvähenemä näkyy sitten pienentyneinä ostoina. Tässä ollaan neuvoteltu useammankin yhteistyötahon kanssa mahdollisuuksista saada lisähenkilökuntaa palveluihin, ja ajatuksena on, että silloin vapautuu omaa henkilökuntaa toteuttamaan tätä päätehtäväänsä vastaanottotoiminnassa siinä ihan asiakasrajapinnassa, jonka ylivuoto pyritään ohjaamaan yhteistyöpilotissa yhteistyökumppanille.

Onko ihmisten pahoinvointi lisääntynyt?

Erityisesti voidaan sanoa, että hyvinvointikertomukseen vaikuttaa nää koronaepidemian vaikutukset sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyöhön että hyvinvointi- ja terveys eroihin. Alueellisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen organisoitumisen päivittäminen pyritään saamaan vastaamaan alueellisen hyvinvointityön haasteisiin. Lisäksi terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyö on vahvistamisen alla. Tiivistäen voi sanoa, että hyvinvoinnintilan muutokset viime vuoden aikana verrattuna meidän hyvinvointisuunnitelman tavoitteiden alueelliseen tavoitekohtaiseen lähtotasoon, on sopeuttamisohjelmassa. Hyvinvointisuunnitelman ohessa on raportoitu osallisuusohjelman toteutuminen, joka toki sitten auttaa sitä meidän laajan hyvinvointikertomuksen tekoa, mutta lähtötasoindikattoreista pyl-indeksi valmistuu vasta kesällä 2021.

Joo. Pääsenkö mä tarvittaessa lääkäriin?

Osaava ja riittävä henkilöstö on meidän painopiste- ja kehittämisalue, jossa ammattilaiset tekevät yhteistyötä lähellä asiakasrajapintaa ikään kuin siinä tulevaisuuteen katsovassa ja kehittävässä hengessä. Se, että henkilöstöä meillä riittää, niin on tosi tärkeä asia. Tietopaketeittain, jos tiivistetysti sanon, yhteenveto miltä tää kokonaisuus näyttää, niin siellä pomppaa esille esimerkiksi tuo hallinto. Painopisteessä, siitä näkökulmasta, miten tää terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyö näkyy kuntalaisen koko elinkaaressa kunnan systemaattisessa terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyössä. Alueellisia eroja toki on.

Okei. Millaiset koronarajoitukset on nyt voimassa, ketkä saa nyt kokoontua?

Jos muutamalla sanalla tiivistän, niin Etelä-Suomen aluehallintoviraston 9.4.2021 tekemä tartuntatautilain 58 g mukainen päätös julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden urheilu-, liikunta-, huvi- ja virkistyskäytössä olevien, ns. korkean tautiriskin tilojen, sulkemisesta on ollut voimassa 28.4.2021 asti. Päätöstä ei jatkettu. Etelä-Suomen aluehallintovirasto on 7.5.2021 tehnyt samansisältöisen jatkopäätöksen aikavälille 17.-31.5.2021. Ja maskisuosituksia tietysti noudatetaan!

Vaalikynä on julkaistu Uusimaa-lehdessä 24.5.2021

Harri Virtasen vappupuhe Halkian työväentalolla 1.5.2021

Tämä on kolmas vappupuheeni Halkian työväenyhdistyksen puheenjohtajana. Ajattelin, että juuri tänä vuonna voisin puhua suoraan, yrittämättä muuttaa sanomaani kaikille sopivaksi. Pohjustukseksi luin kaksi vuotta sitten pitämäni puheen. Enpä minä siinäkään ollut itseäni sensuroinut tai muuttanut ajatteluani salonkikelpoisemmiksi.

Siinä puheessa kerroin kotiseudustani 1970-luvulla saastuneen Kymijoen varrella. Nykyisen kotiseutuni läpi virtaa Mustijoki. Kymijoki on vuosikymmenten aikana kunnostettu virkistys- ja kalastuskäyttöön, Mustijoen tila taas on häpeäksi meille.

Puheessani esitin konkreettisen ehdotuksen: ehdotin luonto- ja ympäristötoimikunnan perustamista Pornaisiin. Sellainen perustettiinkin asukas- ja kyläyhteisö POKSin alaisuuteen. Se on poliittisesti sitoutumaton lähiluonnosta kiinnostuneiden asukkaiden foorumi.

Vappu, kuten muutkin juhlapyhät, olivat lapsuudessani hankalaa aikaa. Siinä ei kummoinen ennustaja tarvinnut olla, että vapun tapahtumat tiesi etukäteen. Isä joi vapunaatosta lähtien seuraavaan työpäivään asti ja riitely jatkui vapun yli. Minun syntymäpäiväni 2.5. jäi usein juhlinnan jalkoihin. Tuli torjuttu ja unohdettu olo.

Niinpä ajatukseni tänään on niiden puolella, joille vappu merkitsee jonkun läheisen kaatokänniä. Vanhempien runsas päihteiden käyttö näkyy lastensuojelussa. Se on huostaanottojen tavallisimpia syitä: 30 – 50 prosenttia johtuu päihdeongelmista, alle 12-vuotiaitten kohdalla osuus on vielä suurempi. Alkoholin käytön välillisiä kustannuksia yhteiskunnalle on viimeksi tutkittu yhdeksän vuotta sitten. Silloin arvio oli yli 2 miljardia euroa. Puhumattakaan koko elämänkaaren mittaisesta inhimillisestä kärsimyksestä. Mielenterveysongelmien hinta on vielä suurempi, 11 miljardia euroa.

Edes nämä rahasummat eivät saa meitä hereille.

Olen neljä vuotta vaikuttanut puoluepoliittisesti. Puolet tästä ajasta on ollut pandemian varjostamaa. Aikaisemmin pyrin ymmärtämään elämää taiteen kautta enkä sitä tietenkään ole kokonaan jättänyt. Terapiatyössä taas saan olla kanssakulkijana ihmisille monenlaisissa muutoksissa. Vaikuttaminen, osallisuus ja osallistuminen ovat osa ihmisen hyvinvointia, tapa olla elämässä kiinni, masennuksen vastalääkettä.

Pornaisissa on ollut turvallista elää korona-aikana. Metsään on päässyt kotiovelta ja tartuntariski on ollut vähäinen. Olemme olleet koronaparatiisissa, hyvien etäyhteyksien päässä. Rokotusten yleistyessä toivon kipinä kasvaa, poikkeusoloista ollaan luopumassa ja kesä tekee tuloaan. Pandemiaeristys on vaikuttanut eniten lapsiin ja nuoriin. Tästä tulee ilman muuta sukupolvikokemus. Millainen, se on meistä kiinni, meidän päätöksistämme.

Eivätkä pandemiat katoa maapallolta. Intiassa ruumisroviot roihuavat. Saamme luvan tottua rokotuksiin, matkustelun sääntelyyn ja maskeihin. Haluan ajatella, että olemme kaikesta huolimatta selviytyjiä. Selviytyminen vaatii lähes ennen näkemätöntä yhteistyötä ihmisten välillä kunnissa, valtioissa ja kansainvälisissä toimissa. Yhteistyö vaatii empatiaa ja kykyä asettua toisen asemaan – myös toiselle puolelle maapalloa. 

Työväenliike parhaimmillaan on maailmanlaajuinen liike, jolla on kykyä tarttua valtavien mittasuhteiden ongelmiin, kuten ilmastonmuutoksen ja pandemioihin, taloudelliseen epätasa-arvoon ja köyhyyteen.

Minua ovat kauhistuttaneet ajatukset paluusta normaaliin. Se meidän normaali on aiheuttanut pandemian, nopeuttanut ilmastonmuutosta ja luontokatoa. Se lisää elämäntapasairauksia ja vaarantaa mielenterveyden. Se tuottaa epätasa-arvoisuutta. Me elämme luonnon kustannuksella ja se, mikä on tuhoavaa, on kiinnittynyt jokapäiväiseen, arkiseen elämäämme. Siksi siihen ei voida palata. Täytyy luoda uutta.

Kuntien pitää luoda suunnitelma pandemiasta toipumiseen, erityisesti lasten ja nuorten kannalta, ja isommassa kuvassa on luotava oikeudenmukainen, vihreä siirtymä ekologisesti kestävään yhteiskuntaan. Tahtoa ja tekoja on vain kovin vähän.

Olin eräässä tilaisuudessa, jossa minulle sanottiin: Ihminen on tärkeämpi kuin luonto. Menin aivan sanattomaksi. Ei ole ihmistä ilman luontoa. Jos emme pysty suojelemaan luontoa, ei ole ihmistä.

Hyvät toverit, haalaridemarit, ay-demarit, duunaridemarit, valkokaulusdemarit, yrittäjädemarit, teollisuusdemarit, persut, kokkarit ja vassarit… Puoluepolitiikka on aivan toissijaista, kun puhumme elämän säilymisestä. Kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa tarvitaan tulevaisuutta varten. Ihmiset ovat kyllästyneitä riitelyyn ja kääntävät selkänsä puoluepolitiikalle.

Vappupuheissa on tapana kehua sosialidemokratian saavutuksia. Rohkenen kirjailijan vapaudella myös kritisoida työväenliikettä.

Ensinnäkin, se on unohtanut olevansa ekologinen liike. Jakob Söderman sanoi 80-vuotishaastattelussaan, että SDP:n kannatus voisi olla 30 prosenttia, jos ympäristöasiat olisi otettu vakavasti. On kohtuutonta sysätä valtava ongelma tuleville sukupolville. Tekoja tarvitaan nyt.

Lentämisen voimme lopettaa, mutta syödä meidän täytyy. Oli hienoa lukea MTK:n Uudenmaan liiton puheenjohtajan Aleksis Kyrön haastattelu Maaseudun tulevaisuudesta. ”Haluan kääntää tämän laivan” sanoo burleskia harrastava viljelijä. ”Lihan pitäisi olla luksustuote, josta ostaja maksaisi paitsi raaka-aineesta myös ympäristövaikutuksista.” Maatalous ja ruuantuotanto ovat keskeisessä osassa vihreää, oikeudenmukaista siirtymää.

Uudenmaan Sdp:n piirihallitus nostaa kuntavaalien alla esiin neljä ympäristöteemaa: puhtaan ilman, puhtaan veden, lähiluonnon ja kunnat kierto- ja jakamistalouden edistäjinä. Puhtaan ilman tavoiteina ovat hiilineutraalit kunnat vuonna 2030. Energian käytön ja liikenteen päästöjä vähennetään. Julkisissa rakennuksissa luovutaan fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Lähiluonnon teemaan kuuluvat virkistysalueiden kunnossapitäminen ja lisääminen. Luonnontilaisia lähimetsiä säilytetään myös kaupungeissa. Kuntien metsien suojeluastetta kasvatetaan 17 % vuoteen 2030 mennessä. Kunnat ovat keskeisiä ympäristötoimijoita. Niiden pitää vähentää yhdyskuntajätettä ja ruokahävikkiä. Kotitalousjätteen kierrättäminen pitää tehdä helpoksi ja tavaroiden uudelleen käyttämistä pitää tukea. Kuntien omistamat rannat pitää kaavoittaa virkistyskäyttöön, kalaesteitä purkaa ja jätevedet pitää puhdistaa tehokkaasti.

Hyvät toverit, toiseksi, työväenliike on vieraantunut juuristaan kulttuuriliikkeenä. Eikö juuri SDP:n pitäisi olla etunenässä puolustamassa teattereita, eri alojen taitelijoita ja tapahtuma-alaa? Eikö sen ensimmäisenä pitäisi ymmärtää kulttuurin merkitys yhteisöille ja ihmisille? Kulttuuri ja sivistys luotsaavat meitä näiden muutosten keskellä ja lisäävät empatiaa. Kehysriihen tuloksena taiteeseen on tulossa entistä vähemmän rahaa. Olen pahoillani, vihainen ja häpeissäni.

Ja kolmanneksi, työväenliike on unohtanut olevansa työväenliike.

Me puhutaan palkansaajista ja työelämästä. Mutta puhutaanko me matalapalkka-aloista, keikkatöistä ja niiden ihmisten tilanteesta, joille elämä on päivästä toiseen selviytymistä? Joiden tuloilla ei tehdä yhtään valintaa? Kiinnostaako meitä vain kuukausipalkkaa nauttivien edut? Sain allaolevan kirjeen nuorelta ravintola-alan ihmiseltä Helsingistä. Kuuluuko tämä ääni missään? Näissä työelämän synkimmissä kohdissa voisi olla puolueelle olemassaolon oikeutusta ja uuden työväenliikkeen paikka! Puolueelle, joka on jo muutamille sukupolville rakentanut hyvinvointia, voisi tehdä hyvää kääntyä tämän porukan puoleen, joka kohtaa monilla tavoilla epävarmemman todellisuuden.

“Se et mulle maksetaan ei-mistään 815 €, muiden ihmisten työllä tienatuist rahoista. Mä en sano mitään. Otan rahat ja oon hiljaa, kehittelen jotain keikkaduuneja, käyn lidlissä ja koitan nauttii vapaapäivistä. Pakollisten menojen jälkeen eio varaa mihinkään. Bussilippu, halvin salikortti ja spotify ja netflix on jo yli satasen. Et ei kyl täs maailmas tukirahoil selvii.Mut en valita. Liksat nii paskoja et ravintolast sai hyvän kuukauten 1500 ja joutu olee siel 5-6 päivää iltapäiväst myöhään yöhön. Ei siinäkää mitää järkee ollu. Oon paljo onnellisempi persaukisena himassa ku ryömimäs sen puutarhaletkun kaa tiskipöydän alla puolkahteentoist asti yöllä joka päivä. Vaikse erotus ois se 500 € ni jätän välist.815€/kk ei pysty tekee yhtää valintaa. Hiilijalanjälki silti pienempi ku kellään.”

Tämä kirje on minulle siksi tärkeä, että se on poikani kirjoittama.

Kun Donald Trump kehotti kannattajiaan tulemaan Capitolille, kiinnitin huomioni erään perheenäidin haastatteluun. Hän sanoi, ettei ole vuosiin kokenut elävänsä niin kuin nyt, kun presidentti kutsui Capitolille. Olemme täällä presidentin kutsusta, hän sanoi ja kertoi matkustaneensa kaukaa.  Hän tunsi voimaantuneensa ja elävänsä. Me haluamme voimaantua. Me haluamme kokea merkityksellisyyttä.  Haluamme olla osa liikettä – emme sen huolehtimisen kohde. Pahinta on alentuva huolipuhe, joka ei lopulta sitten tarkoita mitään. Kukaan ei laita tikkua ristiin sen vähäosaisen puolesta, josta ollaan huolissaan.

Tänä vappuna 2021 en tee konkreettista ehdotusta, vaan annan lupauksen. Toimin rakkaudesta kotiseutuun, sen luonnon ja ihmisten puolesta.

Me haluamme sosiaali- ja terveyspalveluiden säilyvän lähipalveluina Pornaisissa ja taata perheiden hyvinvoinnin. Me nostamme esiin paikalliset ympäristökysymykset, Mustijoen parantamisen virkistyskäyttöön ja luontoliikuntakohteet. Me haluamme toimivan julkisen liikenteen, pyörätiet läpi pitäjän ja hyvät etäyhteydet.

Pidän tätä puhetta Halkian työväentalolla. Talo on osa eurooppalaista kulttuuriympäristöä ja paikallishistoriaa. Kaikilla on oikeus nauttia kulttuuriperinnöstä. Rajoja ylittämällä ja kynnyksiä madaltamalla teemme parempaa yhteistyötä. Voimaannumme ja vimmaannumme oikeista asioista, sillä aktivismi on hyvinvointia. En kutsu sinua Capitolille, mutta kutsun sinut luonnonkauniille Halkian työväentalon mäelle tekemään Pornaisten tulevaisuutta ja nauttimaan yhteisöllisyydestä.

Hyvät ystävät, hyvät pornaislaiset.

Olen ylpeä kotiseudustamme, kesä tulee, luonto puhkeaa kukkaan. Lopuksi vielä paljastan elämän tarkoituksen: se on hyödyttää elämää enemmän kuin vahingoittaa sitä. 

Hevosella pääsee

Pornaisten fb-ryhmässä oli kuva hevosesta, joka makasi ojanpohjalla. Se oli säikähtänyt lujaa ohi ajanutta pakettiautoa ja kaatunut sinne. Ratsastaja oli ehtinyt hypätä pois, hevonen ei loukkaantunut. Läheltä piti, henkiset kolhut jäivät. Hevosella pääsee hengestään.

  • Kato jumalauta…hevonen!
  • Menis raviradalle, tukkii ihmisten tien.
  • Tööttäänkö?
  • Joo, hyvä idea! Aja täysii ohi!
  • Saatanan hevonen!
  • Ai hitto se säikähti!

En tiedä minkälaisia keskusteluja autoissa käydään vai käydäänkö minkäänlaisia, tai mitä kuskien päässä liikkuu, kun ratsukko ohitetaan liian läheltä ja liian lujaa.

Autoilijoitten itsekäs ajatus siitä, että tiet ovat heitä varten, on hengenvaarallinen. Pornaisten teillä liikkuvat niin maatalouskoneet kuin lastenrattaat, koirien ulkoiluttajat ja pyöräilijät olemattomilla pientareilla.  Saattaapa vastaan tulla hevonenkin, ja ihan samanveroisilla tienkäyttöoikeuksilla kuin nelipyöräinen kulkuneuvo.

Maaseutumaisissa kunnissa on kivoja asvaltoituja mutkateitä ja pienempiä hiekkateitä monenlaisille kulkijoille: kaksipyöräisille, nelijalkaisille, isoille ja pienille. Ratsukot ovat varovaisia, hyvillä heijastimilla varustettuja. Joskus ne näyttävät käsimerkkiä autoille, joskus ne pysähtyvät odottamaan. Ne nimittäin tietävät olevansa se heikompi osapuoli, jos jotain sattuu.

Uudenmaan maaseutumaiset kunnat ovat erinomaisia hevospitäjiä. Hevoskulttuurin kehittäminen ja ylläpitäminen on vetovoimatekijä. Kun mietitään brändejä, ei huomata, että siinähän se vieressä syö heinää – paras mahdollinen brändinluoja. Ylinopeutta kaahaava autoilija ei sitä ole.

Hevosala luo hyvinvointia ja työllistää. Yli puolet suomalaisista nuorista haluaisi asua maaseudulla lähellä kaupunkia. Hevosharrastus on yksi suosituimmista harrastuksista vuosi toisensa jälkeen koululaiskyselyissä. Hevoset tarjoavat monipuolisia ja tasa-arvoisia harrastusmahdollisuuksia eri ikäisille ihmisille.

Eläinavusteiset terapiat lisäävät suosiotaan. Kela korvasi ratsastusterapiaa yli kahdella miljoonalla eurolla viime vuonna. Hevosen ja ihmisen välinen yhteys vahvistaa luontosuhdetta, tunnetaitoja, itsetuntoa ja elämänhallintaa.

Hevosalan yritystoiminta elävöittää maisemaa – hevosia ja niiden elämää on mukava seurata. Ja kun maaseudulla ollaan, autoilijoiden pitää korjata asenteensa. Tiet kuuluvat turvallisesti kaikille.

Julkaistu Uusimaa-lehdessä 12.4.2021

Läskisoossia ja piimää

Elin lapsuuteni kahdessa erilaisessa ruokakulttuurissa, jossa modernimmat ruokatavat margariineineen ja ukin luonnonmukainen ajattelu törmäsivät toisiinsa.

Ukin kanssa kerättiin marjoja ja sieniä ja niitä säilöttiin isot määrät. Kymijoki oli täynnä paperitehtaiden ajamaa paskaa, mutta kalaa syötiin ainakin kerran viikossa. Rintamamiestalon puutarhasta tuli omenia, mansikoita, viinimarjoja ja juureksia. Ukin peruja on hyllyssäni Toivo Rautavaaran Mihin kasvimme kelpaavat.

Tosin hän syötti minulle läskisoossia ja piimää, kun olin puolivuotias. Vehnäjauho, sokeri ja voi toivat juhlallisuutta ruokapöytään. Tuore pulla ja vastaleivottu rieska olivat ylpeydenaiheita. Hiekkahentuset ja hillomunkit olivat parasta, mitä tiesin.

Olen vieläkin jälkiruokafriikki. Minulle maistuvat piirakat, mascarpone-vaahto ja crème brûlé. Tiramisu on lempikakkuni. Reissuista en muista maisemia, muistan kakut.

Aikuisuudessani vastakkain ovat olleet kasvisruokatrendi ja lihansyönti. Laitan mielelläni liharuokia ja tykkään leikkeleistä. Tanskassa suosikkini on flæskesteg, jonka rapeaksi paistettu siannahka narskuu hampaissa. Jouluksi paistan yli kymmenen kilon kinkun, pääsiäiseksi lampaanviulun.

Minä ja puolisoni olemme monella tapaa erilaisia. Me puhutaan eri kieltä. Hän tulee aatelissuvusta, minä työväenluokasta. Me olemme eri-ikäisiä. Mitkään näistä eroista eivät kuitenkaan ole niin suuria kuin erilaiset ruokavaliot!

Ja pahinta tietysti on, että hän on oikeassa. Perheemme on jo vuosia syönyt kasvispainotteisesti, mutta joskus haluaisin grillata naaman kokoisen kyljyksen, pakastaa kokonaisen hirven tai savustaa paistin. Lihanhimossani tunnen olevani rikollinen. Ei edes rasvasta voi nauttia kun se valuu vain omasta suupielestä.

Lihansyönti oli normi, valtavirtaa. Inkeroisissa ei ollut kasvissyöjiä! Rakkauteni läskiin on nykyään epäeettistä, epäterveellistä ja epäekologista.

Oliko lapsuuteni syöminen lohtusyömistä? Taatusti. Ajavatko ekologiset näkemykset ja ukin viisaus mässäämisen ohi nyt aikuisena? Toivottavasti.

Sekä oma terveys että luonto vaativat ruokavalioremonttia. Mieluummin muutan ruokavaliotani kuin tuhoan ympäristöämme ja tulevaisuuttamme.

Julkaistu kolumnina Uusimaa-lehdessä. 

Herrasmiehet hengittelee

Google maps väitti, että olisin perillä, mutta en silti löytänyt joogasalia. Olin myöhässä aamuruuhkan takia. Sitten huomasin kyltin kellarin ovessa: Gaia. Se tarkoittaa maata. Tulin eteiseen ja riisuin kengät. Pera, ohjaaja, osoitti tyhjää mattoa oven suussa. Muut äijät pötköttelivät jo omilla matoillaan. Taustalla soi mietiskelymusa. Tulin äijäjoogaan ensimmäistä kertaa elämässäni, 56-vuotiaana, satakiloisena ja vanhoissa verkkareissa.

Kävin matolle ja rauhoittelin itseäni: tämä ei ole koulun jumppatunti 70-luvulla Inkeroisissa, jossa läskille pojalle ei armoa annettu. Hengitystä kierrätetään mielikuvissa lantion ja navan seuduilla. Ajatukseni harhailevat, mutta keskityn hengitykseen. “Leukaperät,” sanoo Pera ja tarkoittaa, että suu on rennosti. Äijät kömpivät matoiltaan ylös. He ovat minun ikäisiäni ja minua vanhempia.

Tehdään liikkeitä, jotka tuntuvat “pussien ja perseen välissä.” Mikä siellä nyt ylipäätään voi tuntua? Nostetaan varpaita maasta, venytellään seinää vasten, tutkitaan lantion asentoa. “Häntä kohti lattiaa.” Mennään matolle, jalat koukistuneena vatsan alle, polvet levällään, kädet venyy eteenpäin. Ajattelen, etten ole tässä asennossa ollut 55 vuoteen. “Hengitä sisään, hengitä ulos,” sanoo Pera ja ohjaa takamustani kantapäitä kohti. Yhtäkkiä siinä onkin mukava olla. “Anna venyä, älä venytä.”

Miehet kertovat tuntemuksistaan liikkeiden välissä. Jollain on polviremppaa, jollain olkapäävaivaa. Nyt ei reuhdota painoilla eikä panna kaikkea likoon triathlonissa tai kilpailla yhtään mistään. Pera kysyy, että haluatteko peitot päälle. “Guru peittelee,” joku sanoo, “se tuntuu niin mukavalle”, ja Pera peittelee ukot loppurentoutukseen. Lämpö valuu kaikkialle ruumiiseen. Joku nukahtaa, joku käy kusella. “Näitä eturauhashommia.”

Hämmästyin joogan vaikutuksia. Ai, onko ne jalat tuossa kiinni, lantiossa? Olin koko päivän tietoisempi kävelystäni ja asennostani. Illalla olin väsynyt ja nälkäinen. Nukkumaan mennessä tuli tunne ruumiin sisäisestä tilasta, avaruudesta, enkä saanut unta. Kuuntelin ruumistani, hengittelin. Ajattelin niitä muita äijiä, joilla on samanlaisia kokemuksia ja sanoja oman ruumiin tuntemuksille ehkä ensimmäistä kertaa elämässään.

Julkaistu kolumnina Uusimaa-lehdessä

Vedä turpaan, niin se loppuu

Yhteisöön kuuluminen on ihmisille elintärkeää. Yhteisöstä pois sulkeminen kolahtaa syvästi.  Koulunkäynti ja koulussa vietetty aika on melkein tärkeintä, mitä lapsillemme voimme antaa. Koulu rakentaa osaltaan itseluottamusta ja luottamusta toisiin – tai se murentaa ne. Yhdenkään lapsen ei pidä pelätä koulunalkua ja kuitenkin se on joillekin painajainen.

Koulukiusaaminen jättää elinikäiset jäljet. Siksi meidän pitää lopettaa koulukiusaaminen.

Kiusaamista vastaan pitää työskennellä kaikilla tunneilla ja kaikissa tilanteissa. On luotava turvallinen ilmapiiri eikä se onnistu laittamalla pää puskaan. Kun ryhmä on turvaton, käynnistyvät kiusaamismekanismit. Jonkun tai joidenkin ulossulkeminen tuo muille turvaa.

Kiusaamisen muodoista fyysinen väkivalta tai sillä uhkailu on helpoimmin tunnistettavissa. Poissulkeminen leikeistä tai juhlista, vähättely, ronski huumori tai nettikiusaaminen ovat vaikeammin havaittavia. Kiusatut kärsivät ahdistuksesta ja masennuksesta. Heillä on enemmän poissaoloja. Heidän verkostonsa aikuiselämässä ovat huonompia ja he kärsivät turvattomuudesta.

Kiusaaminen koskee aina koko koulua, ei vain yksittäisiä oppilaita tai yhtä luokkaa. Viihtyisä ja turvallinen ilmapiiri koskee koko koulua, kaikkea mitä koulussa tapahtuu, ei vain luokkatyöskentelyä.

Aloitin oman koulunkäyntini vuonna 1970 Inkeroisissa. Olin lihava ja yksinäinen poika, joten olin peloissani jo valmiiksi. Liittouduin opettajien kanssa ja norkoilin välitunneilla valvovan opettajan lähellä. Vaihdon koulua kolmannella luokalla Alvar Aallon suunnittelemaan Tehtaan kouluun. Ikäviä kokemuksia eivät tarjonneet pelkästään koulukaverit vaan myös opettajat. Liikunta- ja laulutunnit olivat nöyryyttäviä. Pelkäsin isompia ja välttelin luistinradan pukukoppeja, koska niitä ei valvottu ja mietin reittejä, miten pääsisin turvallisesti kouluun. Pärjäsin lukuaineissa ja ainekirjoituksessa, mistä ei ollut apua poikaporukoissa. Pelot alkoivat toteutua toden teolla vasta viidenneltä luokalta ylöspäin, kun siirryttiin uuteen kouluun, oppikouluun.

Koulu voi antaa onnistumisen kokemuksia ja mahdollisuuden pärjätä niille, joiden kotiolot ovat vaikeat. Se voi tarjota kontaktin turvalliseen aikuiseen ja hyvät kaverisuhteet rakennuspalikoiksi tulevalle elämälle. Tai se voi luoda jatkuvan huonommuuden tunteen ja turvattoman olon. Se voi jättää kiusatulle tunteen, ettei hän kuulu yhteiskuntaan.

Kiusaamista tapahtuu eniten 4-6 luokilla, mutta sitä on myös pienempien lasten ja yläasteikäisten joukossa.

Aloin suhtautua yhdentekevästi ja ylimielisesti kouluun. En juurikaan käyttänyt aikaani lukemiseen, mutta menestyin silti. Se lisäsi ylimielisyyttäni. Parhaiten muistan, kun Hessu puolusti minua. Hessu tuli kerran väliin ja rökitti kiusaajan. Se antoi toivoa muutoksesta. Ylioppilaskirjoituksiin luin, mutta se oli myöhäistä matematiikan osalta, jonka selvitin rimaa hipoen. Halusin vain koulun loppuvan.

Minun on silti vaikea ajatella, että olisin ollut koulukiusattu. Olin paljon muutakin ja koulu oli paljon muuta. Enemmänkin elin omissa peloissani ja ilmapiiri ruokki niitä. Sen ajan systeemi oli melko kädetön tunnistamaan kiusaamista ja auttamaan millään tavalla. Se nähtiin paljolti yksilöiden välisenä ja ohjeena oli, että ”vedät kerran turpaan, niin se loppuu.” Kiusatuksi joutuminen oli oma vika.

Turvallisessa yhteisössä ei ole kiusaamista ja se hyväksyy erilaisuuden. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus ja aikuisten koventuneet asenteet näkyvät lasten maailmassa. Jos muu yhteiskunta hyväksyy nettikiusaamisen, toivoo raiskauksia ja uhkailee tappamisella, miten me kuvittelemme tukevamme turvallista ilmapiiriä kouluissa?

PORNAISTEN TERVEYSASEMAA EI SAA NÄIVETTÄÄ

Pornaisten terveysaseman kesäsulku on aiheuttanut asukkaille ongelmia ja perusteltua huolta. Pienet terveysasemat Keusoten alueella avataan elokuun alussa. Keskustelu niiden lakkauttamisesta kävi kuumana keväällä, kun Keusote esitti palveluverkkosuunnitelmassaan yhtenä vaihtoehtona terveysaseman lakkauttamista Pornaisista. Adressi terveysaseman säilyttämiseksi keräsi lyhyessä ajassa 837 nimeä. Suunnitelma vedettiin pois, mutta tulee uudelleen käsittelyyn muutaman vuoden kuluttua.

Omaa terveysasemaa ei voida pienistä kunnista korvata muilla palveluilla. Uudet palvelumuodot, kuten liikkuvat ja sähköiset palvelut, voivat tukea nykyistä terveydenhuollon tasoa, eivät heikentää sitä. Terveyspalveluiden saavutettavuus ja paikallisuus ovat elinehto Keusoten pienille kunnille. Terveysasemien lakkauttamisen sijaan on etsittävä muita ratkaisuja tulevaisuuden haasteisiin. Lakkauttamiset eivät takaa säästöjä, tasavertaista palvelujen saavutettavuutta tai laadukasta terveydenhoitoa. Peruspalveluiden pitää olla paikallisia ja lähellä ihmistä.

Sosiaali- ja terveysministeriö myönsi Keusotelle valtion avustusta n. 6.2 miljoonaa euroa palvelujen kehittämiseen. Avustuksesta n. 2 miljoonaa euroa myönnettiin Tulevaisuuden sote-keskus-hankkeeseen ja 4.2 miljoonaa euroa Sote-rakenneuudistukseen. Tulevaisuuden tavoitteena on sote-palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden, oikea-aikaisuuden ja jatkuvuuden parantaminen. Lisäksi palvelujen laatua ja vaikuttavuutta halutaan parantaa sekä varmistaa palveluiden monialaisuutta.

Miten Keusote aikoo saamallaan avustuksella kehittää pienten terveysasemien, kuten Pornaisten terveysaseman toimintaa?

Pornaisten sosialidemokraattinen kunnallisjärjestö edellyttää, että Keusotelle sosiaali- ja terveysministeriöstä myönnetyllä avustuksella kehitetään myös pienten terveysasemien, kuten Pornaisten terveysaseman toimintaa, ja että jokaisessa Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymän jäsenkunnassa pitää olla vähintään yksi toimiva terveysasema. Sosiaali- ja terveyshuollon palvelut tulee järjestää yhdenvertaisilla periaatteilla Keusoten alueella, huomioiden etäisyydet ja kulkuyhteydet. Terveysasemien toimintaa ei saa keinotekoisesti näivettää kahden vuoden tarkastelujaksolla.

Pornaisten SDP:n kunnallisjärjestö

Julkaistu Itäväylä- ja Uusimaa-lehdissä.