Harri Virtasen vappupuhe 1.5.2019 Halkian työväentalolla

Tässä on mun ukkini Inkeroisten työväenyhdistyksen jäsenkirja vuodelta 1954. Mä muistan että tää oli lapsena jotenkin pelottava. Tähän liittyi joku vaara, lapsen ajatukset sisällissodasta ja vankileireistä. Oli jotenkin vaarallista, että ukki kuului sosialidemokraattiseen puolueeseen. Ja kuitenkin aina oli äärimmäisen turvallista hänen kanssaan. Ukki ei koskaan tuputtanut poliittisia tai uskonnollisia näkemyksiään, mutta seisoi aina vääjäämättömästi tasa-arvon ja ihmisoikeuksien ja rauhan puolella.

Asuimme tehdaspaikkakunnalla, tehtaan saastuttaman Kymijoen varressa. Siellä uitiin ja kalastettiin harmaiden selluloosalauttojen välissä.  Kalaa ei saanut syödä kuin kerran viikossa elohopean vuoksi. 70-luvulle tultaessa lapsikin tiesi saasteista ja ehkäpä maailmanlopusta. Mutta ukki ei koskaan masentunut, meidän sukupolvemme masentui.

”En anna heille anteeksi sillä he tietävät hyvin mitä tekevät. He haluaisivat minun kirjoittavan tuulesta, linnuista ja puusta kauniita lauluja, joita he sielunsa virkistykseksi lukisivat iltaisin, unohtaakseen mitä ovat päivällä tehneet: myrkyttäneet tuulen, tappaneet linnun ja puun.”

Pentti Saarikoski puhui SKDL:n vaalijuhlassa Helsingin Messuhallissa ennen maalisvaaleja vuona 1966. Ja hän jatkaa:

”Me kannamme heitä harteillamme eikä meidän tarvitse muuta kuin suoristaa selkämme ja he putoavat eikä meidän tarvitse muuta kuin avata suumme ja he vaikenevat, lintu laulaa taas ja puu viheriöi. ”

Hyvät ystävät, toverit.

Saarikosken sanat 50 vuoden takaa ovat profeetallisia. Mutta ratkaisu, joka silloin olisi ollut mahdollinen, ei ole mahdollinen enää tänään. Se, että suoristamme selkämme ja avaamme suumme, ei riitä.

Ympäristökriisin kolmet kasvot ovat ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden häviäminen ja luonnonvarojen ylikulutus. Ympäristökriisi lisää kansainvälistä turvattomuutta ja merkitsee kasvavia pakolaisvirtoja elinkelvottomiksi muuttuneilta alueilta.

Ympäristökriisi ja sen ratkaisu eivät mahdu Saarikosken kuvaamaan kahdenväliseen jännitteeseen, meihin ja heihin.

Minun sukupolveni ja minun vanhempieni sukupolvi ovat jo sössineet kaiken: me olemme aiheuttaneet ympäristökriisin ja olleet vuosikymmeniä siitä piittaamatta. Me olemme nakertaneet hyvinvointiyhteiskunnan perusteita.  

Hyvät ystävät, meillä ei ole mitään puolustusta.

Suomi on säikähtänyt. Se on hälytystilassa ja näkee uhkia ympärillään. Se takertuu menneeseen ja näkee itsensä, toiset ja tulevaisuuden negatiivisessa valossa. Kansakuntamme kärsii monenlaisista oireista: masennuksesta, ahdistuksesta ja tunne-elämän epävakaudesta. Jos nämä oireet olisivat yksilöllä, ne olisivat traumaperäisen stressihäiriön oireita.

Suomella on kuitenkin selviytymisen historia.

Menneillä sukupolvilla oli selkeä suunta: lapsillamme on meitä paremmin. Nyt se ei enää ole itsestään selvää. Me emme voi luvata sitä lapsillemme. Vanhempani olivat suurta ikäluokkaa, joiden elämässä panos ja palkinto oli järkevässä suhteessa, vaatimattomistakin oloista voitiin keskiluokkaistua, mutta he joutuivat hautaamaan omien vanhempiensa sotatrauman. Se puhkesi omassa sukupolvessani arvaamattomilla tavoilla ja jatkuu ratkaisemattomana omissa lapsissani.

Merkityksetön elämä voi sairastuttaa ihmisen psyykkisesti ja fyysisesti.  Jos ihminen kokee elävänsä eristyksissä toisista ihmisistä ja luonnosta; jos hänen ainoa tehtävänsä on menestyä ja kuluttaa, hän sairastuu masennukseen, välinpitämättömyyteen. Tarvitaan solidaarinen, tarkoitusta luova identiteetti.

Solidaarisuus toi merkitystä ukin elämään.  Hänen maailmankatsomuksensa ei rajoittunut suppeaan, omaa etua tavoittelevaan elämään, vaan suuntautuu yhteisiin päämääriin. Se ei ollut omiin pelkoihinsa, toiveisiinsa tai kunnianhimoonsa sitoutunut, vaan loi suhteen maailman kanssa.

Tällainen asenne on vastakohta suomalais-uhriutumiselle ja länsimaiden yli pyyhkäisseelle masennusaallolle.

Hyvät ystävät.

50 vuodesssa Kymijoki on saatu kuntoon. Vedenlaatu on parantunut, se on nykyisin lohijoki ja sen virkistyskäytön arvo on ymmärretty. Se on menestystarina sekä ihmisille että luonnolle.

Tuossa alhaalla virtaava Mustijoki tarjoaisi myös huikeita mahdollisuuksia lähiluontokohteena joenvarsipuistoineen keskustan alueella tai kalastukseen ja melontaan.

Mustijoki pitää vapauttaa!

Se oli ennen vanhaan taimenjoki. Taimenkanta taantui jo 1900-luvulle tullessa.  Maanviljelys ja padot alkoivat rasittaa jokea. Lopullisesti meritaimenet
hävisivät vuonna 1965, kun Brasaksen pato rakennettiin. Padot ja voimalaitokset tuhosivat kalojen luonnollisen elinympäristön tehokkaasti niin Mustijoella kuin muuallakin Suomessa.

Meritaimen ja ankerias ovat äärimmäisen uhanalaisia lajeja. Vapaana virtaavat joet palauttavat  kalakannat, lisäävät luonnon monimuotoisuutta
ja jokien virkistyskäyttöä. Hyvinvoiva joki luo hyvinvointia ympärilleen!

Kalateiden rakentaminen on välttämätöntä, mutta ei riittävää. Kalat tarvitsevat myös kutupaikkoja, talvehtimis- ja poikasalueita. Kalojen kannalta olisi paras purkaa padot ja antaa veden virrata vapaasti. 

Mustijoki on lähes 80 kilometriä pitkä. Sen yhdeksän kosken kunnostamisen on arvioitu maksavan 3.2 miljoonaa euroa.  Mustijoesta elävä lohijoki
–yhdistys toimii aktiivisesti joen parantamiseksi. Minusta hintalappu ei ole
mahdoton.

Ehdotan, että perustamme Pornaisiin luonto- ja ympäristötoimikunnan.

Hyvät ystävät, toverit.

Pentti Saarikoski oli runoilija-aktivistina eduskuntavaaliehdokkaana vuonna 1966.  Minä olin ehdokkaana nyt 55-vuotiaana terapeutti-aktivistina. Mietin että olenko liian vanha ehdokkaaksi, että olisiko eettisesti parempi tukea jotain nuoremman sukupolven ehdokasta kuin asettua itse ehdolle.

Lauluntekijä Leonard Cohen kuvaa miehen vanhenemista tällä tavalla: ensin me olemme vastustamattomia. Sitten me emme enää ole vastustamattomia. Sitten meistä tulee läpinäkyviä. Ei vielä näkymättömiä, mutta sellaisia kuin katsoisi vanhan lasin läpi. Sitten meistä tulee näkymättömiä. Sitten – ja tämä on uskomattomin muutos – meistä tulee vastenmielisiä. Luultavasti itse olen tässä vaiheessa. Mutta tarina ei kuitenkaan Cohenin mukaan lopu tähän. Lopulta meistä tulee söpöjä.

Ikääntyminen nousi esiin monissa tapaamisissa vaalien aikana. Eräs 80-kymppinen rouva kysyi, että pitääkö tässä vielä nousta barrikadeille. Ikääntyminen ja heikentyvä terveydenhuolto on huono yhdistelmä. Vanhustenhoito koskettaa meitä kaikkia – rakennammeko nyt ihmisarvoista
tulevaisuutta?

Pidin esillä mielenterveyttä, kulttuuria ja ympäristöasioita. Teemani otettiin kentällä erinomaisesti vastaan. Kukaan ei puhu näistä politiikassa, sanottiin. Miksiköhän?

Hyvät ystävät, SDP on kulttuuripuolue. Se on kirjallisuus- ja teatteripuolue. Työväenliike on aina ollut sivistysliike.

Kulttuuri on ollut toimeentulolähteeni. Kymmenkunta vuotta työurastani olen nauttinut kuukausipalkkaa ja toiset kymmenen olen ollut päätoiminen yrittäjä. Muuten olen ollut pätkätyöläinen, kulttuurihörhö.

Taloudellisen ja työllistävän vaikutuksen lisäksi kulttuurihörhöily tuottaa henkistä hyvinvointia. Se lisää ymmärrystä ihmisenä olemisesta ja synnyttää merkityksiä. Se on yksi mielenterveyden kulmakivistä.  Kulttuuri
tukee myös fyysistä terveyttä – kulttuuria harrastavat ihmiset elävät
pitempään.

Kotimaisessa tv-draamassa Nordic noir on tämän päivän vihreää kultaa.

Kulttuurilla on valtava voima, kun torjutaan ilmastonmuutosta ja rakennetaan ei-fossiilista tulevaisuutta, tai kun pohditaan ihmisen uutta roolia suhteessa ympäristöön. Kulttuuri luo kestävän elämäntavan tarinoita ja kuvia. Uutta ekologista identiteettiä.

Paikallinen kulttuuri on tavallisten ihmisten toimintaa. Kerhot, kurssit, teatteri, musiikki ja liikunta lisäävät yhteisöllisyyttä ja osallisuutta. Kulttuuria kylille! –asenne on kylien elinehto. Kuinka paljon budjetistaan Pornainen sijoittaa kulttuurin tukemiseen?

Entäs sitten mielenterveys? Miksi sillä on niin vähän puolestapuhujia politiikassa? Mieleltään terve ihminen ei raiskaa lapsia. Mieleltään terve ihminen ei työnnä tuntematonta junaraiteille. Mieleltään terve ihminen ei tuhoa ympäristöään.  Mieleltään terve kykenee vuorovaikutukseen ja kestää pettymyksiä. Millainen on psykologinen jalanjälkemme? Tukeeko jokapäiväinen tapamme toimia mielenterveyttä vai saastutammeko psykologista ympäristöämme? Mieleltään terve ihminen luo hyvinvointia ympärilleen, vähän niin kuin vapaana virtaava joki.

Skotlannissa lääkärit määräävät luontoa lääkkeeksi. Resepti voi olla erilaisia aktiviteetteja luonnossa:  luonnonkukkien piirtämistä, aaltojen ja
pilvien katselemista, vaeltelua, luonnonmateriaaleista askartelua,
valokuvaamista. Luonto on pilleriä parempi.

Porvoon alueella Oivallusvaara pitää metsävastaanottoja: luontokävelyjä ryhmässä lääkärin kanssa. Luontolähtöisten ja eläinavusteisten terapioiden vaikuttavuudesta saadaan koko ajan lisää tietoa.  Toivottavasti saadaan
Oivallusvaara vierailemaan täälläkin.

Kulttuuri, mielenterveys ja ympäristö ovat kovia faktoja, joilla on suoraan vaikutusta kansanterveyteen, elinikään ja terveydenhoidon kustannuksiin. Puhutaan stressin lievittymisestä, sydän- ja verisuonitautien vähenemisestä, verenpaineen laskusta, immuniteetin paranemisesta.

Voidaan me muuttaa tämä numeroiksikin: mielenterveyden häiriöiden kustannukset ovat suomalaisille 11 miljardia vuosittain. Luovat alat ja sisällöntuotanto ovat kasvavia trendejä. Ne tuottavat Suomen bruttokansantuotteesta 3,6 prosenttia ja ovat suurempi työllistäjä kuin metsä- ja kemianteollisuus yhteensä.

Hyvät ystävät, toverit.

Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. Ukki puolusti ihmisarvoista elämää myös köyhille ja vähäosaisille, tasa-arvoisia koulutusmahdollisuuksia
ja julkista terveydenhuoltoa. Hän toimi luottamusmiehenä Tampellassa paremman työympäristön puolesta. Hän oli hyvinvointiyhteiskunnan pioneereja.

Tuleeko tästä kirjasta uudelleen vaarallinen jos puolustaa näitä arvoja?  

Jeanne d’Arc oli 19-vuotias kun hänet teloitettiin vuonna 1431. Tänäänkin ihmisoikeuksien ja ympäristön puolesta taistelevat nuoret naiset.

Nadia Murad, 24, on itse ihmiskaupan uhri ja sai Nobelin rauhanpalkinnon. Toinen Nobel-palkittu on Malala Yousafzai, joka oli 11-vuotias koulutyttö, kun hän alkoi kirjoittaa lapsiin kohdistuvista ihmisoikeusloukkauksista. Greta Thunberg, 16, aloitti koululakon ilmastonmuutoksen pysäyttämisen puolesta.

Ihmisoikeuksien toteutuminen ei ole itsestäänselvyys. Hyvinvointivaltion säilyminen ei ole itsestäänselvyys. Planeettamme säilyminen ei ole itsestäänselvyys.

Ymmärryksemme lisääntyessä perusoikeudet tulisi ymmärtää laajemmin olemassaolon kunnioittamiseksi, joka koskee myös eläimiä. Ihmisen velvollisuus on tunnistaa oikeudet, jotka koskevat tasavertaista tietoisten ja tuntevien olentojen elämisen oikeutta yhteisellä planeetallamme.

Minä väitän, että tuleva, hiilineutraali yhteiskunta on parempi kuin nykyinen. Minä väitän, että ihminen parantuu kunnioittavassa suhteessa toiseen ja suhteessa luontoon. Luontoa tuhoava elämäntapa, Kymijoen selluloosalautat ja länsimaiden yli pyyhkäissyt masennusaalto ovat samaa ilmiötä. Niiden ratkaisut ovat myös samoja, psykologisia.

Minä väitän, että uusi työväenliike voi rakentaa luonnontaloudellisesti kestävän hyvinvointivaltion mallin, jossa ihmiset ovat tietoisempia ja myötätuntoisempia, jossa niin luonto kuin ihminenkin voivat paremmin.

Mieli maassa – masennus ja ympäristökriisi ovat samaa ilmiötä

Merkityksetön elämä voi sairastuttaa ihmisen psyykkisesti ja fyysisesti.  Jos ihminen kokee elävänsä eristyksissä toisista ihmisistä ja luonnosta; jos hänen ainoa tehtävänsä on menestyä ja kuluttaa, hän sairastuu. Ympäristökriisin kolmet kasvot ovat ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden häviäminen ja luonnonvarojen ylikulutus. Se lisää yleistä, kansainvälistä turvattomuutta ja merkitsee kasvavia pakolaisvirtoja elinkelvottomiksi muuttuneilta alueilta. Ympäristökriisi traumatisoi myös henkilökohtaisella tasolla.

Esittelen uutuuskirjassani Trauma ja rakkaus – kuinka selviytyä mahdottomasta kolme askelta traumasta toipumiseen.  Ne ovat tiedostaminen, vastuunotto ja toiminta. Samat askeleet pätevät kaikkiin elämän muutoksiin. Ympäristökriisin kohdalla pitää ensin tiedostaa tilanne ja ymmärtää luonnon kannalta kestämättömän elämäntavan vaikutukset yksilöllisellä, paikallisella ja globaalilla tasolla. Sitten pitää ottaa täysi vastuu omasta elämästään ja ratkaisuistaan. Ja sitten pitää toimia!

Nämä askeleet vievät väistämättä pois yksilökeskeisestä ajattelusta. Olemme yhdessä ihmiskunnan suurimman ja monimutkaisimman haasteen edessä. Ja vain yhdessä voimme sen ratkaista: Olen osallinen tässä yhteisössä, olen osa ihmiskuntaa ja maapalloa. Elämäni ei ole irrallinen, muista ihmisistä ja luonnosta riippumaton saareke. Elämäni edellytykset ovat suhteessa maapallon selviytymiseen.

Ekopsykologia syntyi 90-luvulla Yhdysvalloissa. Sen mukaan ekologisesti kestämätönelämäntapa aiheuttaa itsessäänpahoinvointia: masennusta, ahdistusta, välinpitämättömyyttä. Näitä ongelmia ei pidä hoitaa psykiatrisesti vaan muutoksella narsistisesta kulutuskulttuurista kestävään elämäntapaan. 1960-luvulla psykoanalyytikko Erich Fromm kirjoitti kaiken elollisen rakastamisesta. Nyt ekopsykologia nousee esiin ekoterapeuttisissa sovelluksissa ja ilmastoliikkeessä. Eläinavusteisia terapioita, luonto- ja puutarhaterapioita ja terapeuttisia metsäkävelyitä kehittävät Green Care –yhdistykset eri puolella Suomea.

Kun ihminen kokee olevansa yhteydessä johonkin suurempaan, kuten luontoon, hän voi paremmin. Ekopsykologisten ajatusten mukaan tuominen psykoterapiaan voi olla uudella tavalla eheyttävää. Terapian tehtävä ei ole palauttaa ihmistä takaisin itselleen ja ympäristölle tuhoavaan elämäntapaan vaan luoda kestävää muutosta.

Nähtävissä on ainakin kahdenlaista asennettasuhteessa ympäristöön. Vallitseva asenne on ympäristökriisejä vähättelevä. ”Minä en ainakaan alenna elintasoani.” Tai: ”Minä en autostani luovu.” ”Suomen teoilla ei ole mitään merkitystä.” ”Ilmastonmuutos on helppo teema laiskoille politiikoille. Lapsikin sen ymmärtää, niin kuin nähty.” Uusi ympäristöasenne taas korostaa muutoksen välttämättömyyttä ympäristökriisin edessä. Tarvitaan uusi, ekologinen identiteetti.

Australialainen kirjallisuuden tutkija David Tacey kirjoittaa uudesta identiteetistä näin:”… syntyy tietoisuus, joka ei ole enää vangittu minän yliherkkään, suppeaan maailmaan, vaan suuntautuu ulkoisen maailman objektiivisiin päämääriin. Laajentunut tietoisuus ei enää ole itsekkäisiin, omiin päämääriinsä, pelkoihinsa, toiveisiinsa tai kunnianhimoonsa sitoutunut, vaan se tuo yksilön suhteeseen maailman kanssa. Ne ongelmat, jotka tällä tasolla esiintyvät, eivät enää liity itsekkäisiin päämääriin vaan koskevat muita yhtä lailla kuin itseä.”

Minä väitän, että tuleva, hiilineutraali yhteiskunta on parempi kuin nykyinen. Minä väitän, että ihminen parantuu kunnioittavassa suhteessa toiseen ja suhteessa luontoon. Luontoa tuhoava elämäntapa ja länsimaiden yli pyyhkäissyt masennusaalto ovat samaa ilmiötä. Niiden ratkaisut ovat myös samoja, psykologisia.

Minä väitän, että uusi työväenliike voi rakentaa luonnontaloudellisesti kestävän hyvinvointivaltion mallin, jossa ihmiset ovat tietoisempia ja myötätuntoisempia, jossa niin luonto kuin ihminenkin voivat paremmin.

Kirjoitus on julkaistu Demokraatissa.

Mustijoki vapaaksi!

Mustijoki oli vahva taimenjoki. Taimenkanta taantui kuitenkin jo 1900-luvun alussa.  Maanviljelys ja padot alkoivat rasittaa jokea. Lopullisesti meritaimenet hävisivät vuonna 1965, kun Brasaksen pato rakennettiin. Padot ja voimalaitokset tuhosivat kalojen luonnollisen elinympäristön tehokkaasti niin Mustijoella kuin muuallakin Suomessa.

Meritaimen ja ankerias ovat äärimmäisen uhanalaisia lajeja. Ne tarvitsevat vapaana virtaavia jokia. Vapaana virtaavat joet palauttavat kalakannat, ylläpitävät luonnon monimuotoisuutta ja virkistyskäyttöä. Vapaana virtaava joki luo hyvinvointia!

Kalateiden rakentaminen on välttämätöntä, mutta ei riittävää. Kalat tarvitsevat myös kutupaikkoja, talvehtimis- ja poikasalueita. Kalojen kannalta olisi paras purkaa padot ja antaa veden virrata vapaasti.  

Mustijoen voimaloiden taloudellinen merkitys on olematon, mutta niiden aikaansaamat tuhot ovat valtavia. Valuma-alueineen ne haittaavat myös virkistyskäyttöä.

Mustijoki on lähes 80 kilometriä pitkä. Sen yhdeksän kosken kunnostamisen on arvioitu maksavan 3.2 miljoonaa euroa. Hintalappu ei ole lainkaan mahdoton. Pornaisissa teimme vuodenvaihteessa kuntalaisaloitteen vesistöjen kunnon ja virkistyskäytön selvittämiseksi. Saimme kokoon 152 allekirjoitusta. Myös Mustijoesta elävä lohijoki –yhdistys toimii aktiivisesti joen parantamiseksi.

Kalojen elinympäristön palauttamisen lisäksi on joen monipuolista virkistyskäyttöä kehitettävä. Vedenlaatua on tarkkailtava tehokkaammin. Tutkimustuloksista on raportoitava ja tuloksia valvottava. Kalastusta, patikointia, pyöräilyä ja melontaa varten tarvitaan nettisivut, karttoja, opasteita ja pysäköintipaikkoja. Tällä hetkellä tietoa on vaikea saada, puhumattakaan siitä, että Mustijokea markkinoitaisiin alueemme ainutlaatuisena lähiluontokohteena.

Kirjoitus on julkaistu vaalikynänä Mäntsälän Uutisissa.

Puhumalla paranee!

Mielenterveysongelmat koskettavat jokaista meistä jollain tavalla elämän aikana. Joka toinen kokee mielenterveyden häiriön, mutta vain puolet saa hoitoa.

Noin 700 000 suomalaista käyttää vuosittain jotakin psyykenlääkettä. Mielenterveydenhäiriöt vievät joka päivä yhdeksän suomalaista eläkkeelle. Työkyvyttömyyseläkkeistä yli puolet on mielenterveysperusteisia. Mielenterveyden häiriöt maksavat Suomelle OECD:n uusimman raportin mukaan 11 miljardia vuosittain.

Mielenterveyden ongelmat ovat voimakkaasti yhteydessä köyhyyteen ja vain hyväosaiset voivat kustantaa itselleen terapian.  

Tämä on korutonta kertomaa suomalaisten hyvin(pahoin)voinnista. Yhtä julmia ovat luvut luonnon monimuotoisuuden katoamisesta, ilmastonmuutoksesta ja uhanalaisista eläimistä: uhanalaisina Suomessa on 2667 lajia. Ei mene hyvin ihmiseläimelläkään.

Terapia on tutkitusti tehokas hoitomuoto, mutta terapeutit ovat epäonnistuneet kertomaan sen vaikutuksista. Terapialla ei ole ollut puolestapuhujia. Terapia on myös keusoten ulkopuolella Uudellamaalla.

Tällä hetkellä avun saaminen on monimutkaista ja kelan kuntoutuspsykoterapiaan pääsy voi kestää jopa vuoden.  Mielenterveyden ongelmiin hoitoa pitäisi saada viipymättä.

Vajaa kuukausi sitten Mielenterveyspooli julkaisi Terapiatakuu -kansalaisaloitteen. Sen on allekirjoittanut lähes 15000 suomalaista. Mielenterveyspoolin muodostavat mielenterveystyön keskeiset toimijat. 

Terapiatakuun mukaan hoidon arviointi pitää tehdä kolmessa päivässä omassa terveyskeskuksessa. Oireen mukaisen hoidon pitää alkaa kuukauden kuluessa. Jokaisella on oikeus tarvittaessa lyhyeen, 6-20 kertaa, psykoterapiaan. 

Terapiatakuun julkistamistilaisuudessa oli pääasiassa alle kolmikymppisiä. Tässäkin asiassa nuoret toimivat viisaammin. Apua haetaan herkemmin. Vaikenemisen kulttuuri murenee.

Julkaistu Uusimaa-lehdessä Vaalikynä-kirjoituksena.

Suomen diagnoosi -seminaari


14.2.2019 Kirjan talolla, Kirjatyöntekijänkatu 10 klo 18.00

Miten löytää yhteisiä ratkaisuja mahdottoman edessä? Traumat ovat muokanneet suomalaista psyykettä. Tarvitaan tekoja mielenhyvinvoinnin lisäämiseksi. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus synnyttää vihaa ja epävarmuus pelkoa. Miten voimme toimia niin, etteivät viha ja pelko ohjaa valintojamme? Miten rakentaa siltoja ja ymmärrystä? Löydämmekö tarinan, joka yhdistää?

Suomen diagnoosi -seminaarin avaa psykologian tohtori, psykoterapeutti ja Terveystalon johtava psykologi Tuija Turunen.

Tilaisuuden juontaa Jussi Lähde ja Suomen diagnoosista keskustelevat Tuija Turusen lisäksi toimittaja Ulpu Iivari, näytelmäkirjailija, ohjaaja Pasi Lampela ja SDP:n kansanedustajaehdokaat Helena Marttila Espoosta ja Harri Virtanen Uudeltamaalta.

Kerrothan tilaisuudesta ystävillesi, joita Suomen tila kiinnostaa!

Liput seminaariin
Yhteisöille 400 euroa, sisältää Harri Virtasen uutuuskirjan Trauma ja rakkaus
Yksityishenkilöille 20 euroa

Maksetaan tilille Uusi työväenliike ry. FI07 7997 7998 2768 23 tai verkkokaupasta https://holvi.com/shop/kulttuurikylille/

Ilmoittautumiset kampanjapäällikkö jouni.k.gustafsson@gmail.com 13.2 mennessä

Uudenmaan hylätyt kylät

2.2.2019 Uusimaa Vaalikynä

Uudenmaan kunnat ovat hyvin erilaisia: Muutaman tuhannen asukkaan kunnista isoihin kasvukeskuksiin, meren rannoilta erämaihin. Pienten kuntakeskusten ympärillä on vielä pienempiä kyliä.

Uusimaa on myös maaseutua, ei pelkästään Helsinkiä, Vantaata, Espoota, Porvoota, Järvenpäätä. Maa- ja metsätalous, kalastus ja metsästys ovat osa elävää Uuttamaata. Miten pidetään huolta syrjäkylistä?

Lasten pitää saada päivähoitoa ja koulumatkojen tulee olla alle tunnin pituisina. Peruskoulun jälkeen pitää löytyä jatkokoulutusta. Terveydenhuollon pitää toimia, julkisilla pitää päästä ja kulttuuria pitää olla syrjäkylilläkin!

Jouni Kemppainen kirjoittaa Maaseudun tulevaisuuden pääkirjoituksessa otsikolla ”Maaseutu on jäämässä marginaaliin vaaleissa.” Oman kunnan mahdollisuuksiin kannattaa nyt tarttua. Mitä voimme tehdä, että elämä syrjäkylillä olisi nykyistä parempaa?

Pienillä kylillä on kulttuurihistoriaa ja tarinoita. Siellä on elävää kansaperinnettä ja yhteisöllisyyttä, kykyä ja ymmärrystä elää luonnonläheisesti.

Suomessa kulttuuritoiminta keskittyy vahvasti Uudellemaalle: 56 prosenttia koko maan kulttuurisektorin henkilöstöstä sijoittui tänne (Uudenmaan liitto). Uudellamaalla toimii lukuisia teattereita suomen ja ruotsin kielellä.

Nykytekniikka tarjoaa ennakkoluulottomia ratkaisuja liikenteen kustannuksiin, koulutukseen ja etätöihin. Luontopalvelut ja luontolähtöiset tai eläinavusteiset terapiat lisäävät hyvinvointia ja elinvoimaisuutta – syrjäisyys onkin voimavara! Harvaan asutuille seuduille voidaan räätälöidä omia ratkaisuja.

Voiko traumasta toipua?

Terapeutti Harri Virtasen uutuuskirja johdattaa kohti parempaa itseymmärrystä

Tiedote. Julkaistu: 22.01.2019, 08:03
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura


Yli puolet ihmisistä kokee traumaattisen tapahtuman. Trauma vaikuttaa identiteettiin ja maailmankuvaan. Se on useiden psyykkisten ongelmien taustalla, voi estää urakehityksen ja tuhota parisuhteen. Terapeutti Harri Virtasen uutuuskirja Trauma ja rakkaus opastaa kohti trauman tunnistamista ja siitä toipumista. Kirjan julkistustilaisuus on 23.1.2019 klo 17 Tiedekulmassa.

Harri Virtasen isä oli alkoholisti ja epätoivoinen äiti uhkasi tappaa itsensä ja lapsensa, kun Harri oli alle kouluikäinen. Kipeät lapsuudenkokemukset johdattivat Virtasen lopulta terapiaan ja kouluttautumaan psykoanalyytikoksi.

”Kirjoitan tämän kirjan siksi, että mahdottomilta tuntuvista kokemuksista voi selvitä. Syvimmät haavat saadaan ihmissuhteissa ja niistä kaikkein syvimmät varhaisessa lapsuudessa, kaikkein läheisimpien ihmisten aiheuttamina. Siksi kirjoitan rakkaudesta trauman yhteydessä. Se, mikä suhteessa on rikottu, voi suhteessa myös parantua.” Harri Virtanen

”Trauma paljastaa jotakin olennaista maailmasta, mutta se tekee sen niin rajulla tavalla, että me kiellämme sen. Trauma paljastaa myytin, jonka varassa elämme: myytin jatkuvuudesta, oikeudenmukaisuudesta, terveydestä, pitkästä iästä, vanhempien hyvyydestä. Todellisuudessa elämä voidaan viedä meiltä silmänräpäyksessä. Todellisuudessa vanhempamme eivät ehkä ansaitsekaan kunnioitustamme. Trauma paljastaa totuuden.”

Trauma ja rakkaus on rohkaiseva kirja, joka opastaa kohti trauman tunnistamista ja siitä toipumista. Virtanen erittelee trauman oireita ja seurauksia runsaiden esimerkkien kautta. Traumatisoituminen on luultua yleisempää ja monen psyykkisen kärsimyksen taustalla on trauma. Kun trauman ja sen asettamat rajoitteet tunnistaa, voi ymmärtää oman vaikutusvaltansa elämäänsä.


Harri Virtanen on terapeutti, kirjailija ja käsikirjoittaja. Hän on työskennellyt aikaisemmin dramaturgian professorina ja kustantajana. Vapaa-ajallaan hän kengittää hevosia.


Harri Virtanen 
Trauma ja rakkaus – Eli kuinka selviytyä mahdottomastaISBN 978-951-858-073-0
161 sivua | kl 14
SKS 2019
S

Kuuntele trauma ja rakkaus -luento: https://soundcloud.com/terapiahuonetahdet/harri-virtanen-trauma-ja-rakkaus

Lisätiedot ja haastattelupyynnöt: markkinointikoordinaattori Marianne Hiirsalmi, marianne.hiirsalmi@finlit.fi, p. 050 501 9510

Tilaa arvostelukappale: arvostelukappaleet@finlit.fi Arvostelukappaleen voi saada myös pdf-muodossa.

Kuntalaisaloite: Pornaisten vesistöt virkistyskäyttöön

Me allekirjoittaneet vaadimme, että Pornaisten kunta käynnistää välittömät toimenpiteet alueemme vesistöjen parantamiseksi. Isojärvi (osittain), Valkjärvi, Ruokijärvi, Kotojärvi, Niinijärvi, Vermijärvi, Kaaklampi ja Mustijoki ovat luonnon moninaisuuden, harrastus- ja virkityskäytön kannalta alueemme suuri rikkaus. Kuuden järven, Kaaklammen ja Mustijoen virkistyskäyttö on vähäistä ja vesistöt ovat kuntalaisille tuntemattomia.

Pornaisten vesistöt kärsivät levästä ja ovat uimakelvottomia suurimman osan kesästä. Jotta ne saataisiin monipuoliseen virkistyskäyttöön, on tutkittava niiden nykytilanne ja tehtävä suunnitelma niiden parantamiseksi. Samalla on kehitettävä tiedotusta parkkipaikoista, kalastus- ja retkeilymahdollisuuksista ja uimarannoista.

Mustijoen ranta-alueet ovat täysin hyödyntämättä keskustan alueella.

Kotojärvi ja sen valuma-alueeseen kuuluva Ruokijärvi ovat järvistä suurimmat. Puolentoista neliökilometrin laajuinen Kotojärvi kärsii rehevöitymisestä. Ravinnepitoisuudet, samea vesi, leväkukinnot, roskakalakannan kasvu ja arvokalakannan väheneminen ja sisäinen kuormitus ovat rehevöityneen järven ongelmia.

Toimenpiteitä vesistöjemme parantamiseksi ovat esimerkiksi vuonna 1997 tehdyn tutkimuksen uusiminen, maatalouden ja golfkentän päästöjen selvittäminen, roskakalojen tehonuottaus, kosteikon rakentaminen, vanhan kaatopaikka-alueen valumien tutkinen, pohjapadon rakentaminen Kotojärven laskuojaan ja muut selvityksessä ilmenevät toimenpiteet sekä suunnitelma vesistöjen virkistyskäytöstä.

Allekirjoita aloite täällä, laitetaan vedet kuntoon yhdessä!

Lue lisää Lausunto Kotojärven vesialueen tilasta

Aloitetta puoltavat Pornaisten nuorten kalastusseura, Laukkosken Osakaskunta, sekä Mustijoesta Elävä Lohijoki ry.

Aloitteen tekijät Niklas Boström, Osku Jari Tapio Kuusela, Harri Virtanen

Tue kahden euron kampanjaa!

Kutsun sinut KAHDEN EURON KAMPANJAAN mielenterveyden, kulttuurin ja ympäristön puolesta. Olen ehdolla eduskuntaan ja kampanja tarvitsee sinua – ja rahaa.

Mielenterveys on tärkein tavoitteemme. Se syntyy yhteydestä toisiin ihmisiin ja luontoon. Mielenterveyden kulmakivet ovat yksinkertaisia: hyvä uni, hyvä ravinto, hyvä liikunta, hyvät ihmissuhteet. Jotta nämä voivat toteutua, pitää olla perustulo, toimiva terveydenhuolto, tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen yhteiskunta.

Kulttuuri luo merkityksellistä elämää. Se luo yhteyttä ja osallisuutta. Kolmen pennin ooppera oli Bertol Brechtin 90 vuotta sitten ensi-iltansa saanut musiikkinäytelmä köyhyydestä. Köyhyyttä on myös henkinen köyhyys, näköalattomuus ja toivottomuus. Solidaarisuus on kova juttu myös 2019!

KAHDEN EURON KAMPANJA Holvin verkkokaupassa tai FI07 7997 7998 2768 23

Harri Virtasen tukiyhdistys – Uusi Työväenliike ry

Terapiaa Kymijoelta Manhattanille

Teksti on julkaistu 4.10. Demokraatissa Elämää -osiossa.

Olen kotoisin tehdaspaikkakunnalta Kymijokilaaksosta eikä siellä koskaan puhuttu terapiasta. Koulussa oli opinto-ohjaaja, jonka luo kukaan ei halunnut mennä. Joku kerran meni, ja OPO suositteli työpaikkaa tehtaalta. Se me oltaisiin itsekin keksitty. Se oli kuitenkin eniten terapiaa muistuttavaa toimintaa, mitä sillä paikkakunnalla oli tarjolla: luottamuksellista keskustelua aikuisen kanssa.

Teininä menin seurakuntanuoriin ja silloin sain puhua aikuisten kanssa. Se tuntui hyvältä ja vapauttavalta. Voin puhua perheen salaisuuksista, isän alkoholismista ja kaikesta mistä oli kielletty puhumasta.

Ukin kanssa kävin metsäretkillä ja kalareissuilla Kymijoella. Ukille sai puhua. Ukki oli Kymijokivarren itseoppinut terapeutti. Hän oli sotaveteraani, joka osallistui rauhanmarsseille, ja jonka pihalle ihmiset tulivat murheineen.

Imin sen paikkakunnan henkeä ja kulttuuria. Runokirja piti piilottaa pornolehden väliin. Hypin hengenvaarallisesti junavaunujen välissä ratapihalla. Ongin tukkinipuilta pikkukaloja kissoille aivan kosken yläpuolella. Niput liikkuivat ja tumma vesi teki pyörteitä. Joku hukuttautui koskeen, joku ampui itsensä ja joku hirttäytyi. Terapiasta ei ollut tietoakaan.

Tulin kahdeksankymmentäluvun alussa Helsinkiin ja näin Woody Allenin elokuvia. Niissä oli psykoanalyysiä ja psykiatreja. Rikkaat hullut kävivät Manhattanilla terapiassa. Eräs ystävänikin kävi terapiassa, koska hänen päässään oli käynnissä jatkuva sota. Terapiassa sota-alue pieneni ja lopulta tuli rauha. Kiehtovaa!

Kolmikymppisenä menin itse terapiaan avioeron vuoksi. Koko elämä romahti, terapia auttoi. Ihme homma. Puhuminen paransi, sohva tepsi.

Terapeutit ovat erittäin huonosti kertoneet, mistä terapiassa on kysymys. Mitä siellä tapahtuu, miten se toimii. Lääkkeelliset hoidot on myyty ihmisille paljon paremmin. Suomessa ei ole psykoterapeuttien yhteistä järjestöä kuten vaikkapa Tanskassa. Tanskan yhdistys on aktiivisesti mukana yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Terapeuttikoulutus on nyt siirretty yliopistojen alaisuuteen, mutta se on maksullista. Koulutuspsykoterapioineen ja työnohjauksineen sen hinta nousee kymmeniin tuhansiin. Köyhillä ei ole asiaa psykoterapiakoulutukseen. Mutta eipä köyhillä ole varaa terapiaankaan. Kelakorvauksenkin jälkeen omavastuuosuus on monille liikaa.

Järjestelmä on eriarvoistava. Rikkaat terapeutit terapoivat rikkaita hulluja, pääasiassa suurissa kaupungeissa.

Kesällä Mielenterveysseura otti kantaa maksuttoman koulutuksen puolesta. Se olisi askel oikeaan suuntaa. Mutta ongelmia on myös saatavuudessa ja alueellisessa tarjonnassa.

Psykoterapia eri muotoineen on tehokas ja kustannustehokas apu mielenterveyden ongelmiin ja elämän kriiseihin. Se on näyttöön perustuva hoitomuoto. Yhä enemmän tiedetään terapeuttisen suhteen parantavasta vaikutuksesta ja pysyvästä muutoksesta, jonka se voi saada aikaan.

Ja silti homma on ihan retuperällä.

Vuosi sitten olin itse Manhattanilla puhumassa terapeuttisessa konferenssissa aiheesta ekokatastrofi ja mielen puolustusmekanismit. Etsin Central Parkista sen paikan, jossa Woody Allen ja Diane Keaton juoksivat sadetta pakoon.

Kirjailija ja terapeutti

Harri Virtanen