Pyrkii dramaturgiksi Teatterikouluun, olen raadissa. Kirjoittavat, liikenneministeriksi myöhemmin yltävä rivaali käy tinkaamassa tarkennuksia kysymyksiin saadakseen selville mitä haetaan. Virtain vastaa omillaan. Molemmat pääsevät, kirkkaasti
Tekee näytelmiä, toista tusinaa, pitkälti, menestyy. Kuunnelmia, menestyy. Tv-sarjoja, menestyy. Tulee Peteliuksen kanssa vastaanotolleni Yleen ja tarjoaa käsikirjoitusta nimeltä 55 minuuttia puheaikaa. Se on miekkosten henkilökohtainen vuodatus elämästä, hyvin suorasukainen ja hyvin synkkä. Tilaan sen. Toivon parasta.
Tulee hakemaan työhuoneeltani tarpeettomaksi jäänyttä divaania, on opiskellut itsensä psykoanalyytikoksi, Tanskassa, avaa vastaanoton naapurissani. Käymme Weeruskassa syömässä kaalikääryleitä, maksan. Yritän terapoida itseäni, Virtain ei mene halpaan, lopetan alkuunsa.
Perustaa kustantamon, Noxboox. Alkaa julkaista ohuita mutta sitä merkittävämpiä teoksia, myös omatekemiä. Tarjoan autofiktiotani hänelle. Virtain hymyilee, ei vastaa. Osaan kyllä lukea huulilta. Myöhemmin ymmärrän, kirja on julkaisematta.
Ottaa paikkani Ylessä jäätyäni eläkkeelle, panee oitis työllä ja tuskalla rakentamani ohjelmistorakennelman silpuksi. Tulee shampanjapullon kanssa syntymäpäivilleni, kutsusta. Kiittelen isänmurhasta. Mitäpä sitä mies olisi muuta voinut tehdä, kumpikaan.
Viime kesänä kertoo alkaneensa harrastaa golfia, kuulostaa pahaenteiseltä. Ajan Pornaisiin mailat takapaksissa, lähdemme kentälle lapset mukana. Matkalla Virtain kertoo työstään kirkkovaltuustossa. Tunnenko tätä kaveria? Alamme lyödä harjoituspalloja, lahjoitan ylimääräiset mailani Harrin pojalle. Isän motoriset vahvuudet viittaavat hevosen kengittämiseen. Se siitä murhasta. Harjunpään tekijälle.
Ei se ainakaan vilpistele.
Kari Kyrönseppä, YLE:n legendaarinen tilaaja, viihteen kultasormi. Kirjoitus julkaistu vaalilehdessä, Virtasen viesti