Helsingin Sanomien Lukijan mielipide – palstalla oli kirjoitus (15.2), jossa pohdittiin, millä pätevyydellä psykoterapiaa harjoitetaan Suomessa. Kirjoituksessa todettiin mm. että ”psykoterapia ei saa olla ammattiin rekisteröimättömien henkilöiden mellastuskenttä”.
Nimikesuojatun psykoterapeutin ammattinimikkeen käyttöoikeus perustuu terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettuun lakiin ja sitä täsmentävään valtioneuvoston asetukseen. Asetuksessa säädetään psykoterapeuttikoulutus yliopiston järjestämis-/ohjausvastuulle.
Asetuksessa myös määritellään vaatimukset taustakoulutuksesta ja työkokemuksesta, jotka tulee olla olemassa ennen psykoterapeuttikoulutuksen aloittamista. Hyväksytty taustakoulutus rajataan koskemaan lähtökohtaisesti vain terveydenhuollon koulutuksia.
Psykoterapeutin nimikesuojausta koskeviin muodollisiin säännöksiin ja niiden tulkinnassa tiukasti muotoseikoissa pitäytymiseen liittyy epäkohtia, jotka sulkevat nimikesuojauksen ulkopuolelle ammattitaitoisia terapeutteja, koska heidän akateemisen tason taustakoulutuksensa on vääränlainen. Taustakoulutusvaatimuksiin on saatava muutos.
Psykoterapeutin taustakoulutuksen rajaaminen vain terveydenhuollon koulutuksiksi kaventaa psykoterapeuttista osaamista. Psykiatrisiin diagnooseihin perustuva manualisoitu kurssimainen terapia ei välttämättä kohtaa potilaan tarpeita. Kestämättömäksi tilanteen tekee lisäksi se, että Suomessa on julkisella sektorilla suuri pula ammattitaitoisista terapeuteista samalla kun esimerkiksi nuorten ahdistus- ja masennusoireet ovat lisääntyneet rajusti.
Terveydenhuollon ammattilaisilla on tarve korostaa taustakoulutuksen merkitystä. Koulutuksen siirryttyä yliopistolliseksi muutos kentällä näkyy yhden sukupolven kuluttua, kun vanhojen säännösten mukaan hyväksytyt psykoterapeutit poistuvat. Nykytilanteessa myös ammattiin rekisteröidyt terapeutit voivat siis muodostaa ”mellastuskentän” eikä rekisteröinti pelkästään ole laadun tae.
Analyyttisen psykologian kansainväliset psykoterapiakoulutukset ovat viisivuotisia. Taustakoulutuksen vaatimuksena on soveltuva akateeminen tutkinto. Osa meistä – ne, joilla on Suomessa hyväksytty taustakoulutus – ovat rekisteröityjä psykoterapeutteja, ja osa työskentelee ilman ammattinimikettä, samalla perusteellisella ja monipuolisella psykoterapiakoulutuksella.
Tutkimukset osoittavat, että psykoterapian vaikuttavuudessa merkittävin yksittäinen tekijä on terapeutin ja asiakkaan välinen suhde. Terapian vaikuttavuuden keskeinen lähtökohta on siinä, että asiakas tulee turvallisessa vuorovaikutuksessa nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi. Psykoterapeutti itsessään, hänen persoonansa, empatiakykynsä ja henkinen kypsyytensä on tärkein työväline.
Hans Fredriksson, LKT, psykiatri, psykoterapeutti
Liisa Halme, oikeustieteen tohtori, psykoanalyytikko
Harri Virtanen, teatteritaiteen maisteri, psykoanalyytikko