Mieli maassa – masennus ja ympäristökriisi ovat samaa ilmiötä

Merkityksetön elämä voi sairastuttaa ihmisen psyykkisesti ja fyysisesti.  Jos ihminen kokee elävänsä eristyksissä toisista ihmisistä ja luonnosta; jos hänen ainoa tehtävänsä on menestyä ja kuluttaa, hän sairastuu. Ympäristökriisin kolmet kasvot ovat ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden häviäminen ja luonnonvarojen ylikulutus. Se lisää yleistä, kansainvälistä turvattomuutta ja merkitsee kasvavia pakolaisvirtoja elinkelvottomiksi muuttuneilta alueilta. Ympäristökriisi traumatisoi myös henkilökohtaisella tasolla.

Esittelen uutuuskirjassani Trauma ja rakkaus – kuinka selviytyä mahdottomasta kolme askelta traumasta toipumiseen.  Ne ovat tiedostaminen, vastuunotto ja toiminta. Samat askeleet pätevät kaikkiin elämän muutoksiin. Ympäristökriisin kohdalla pitää ensin tiedostaa tilanne ja ymmärtää luonnon kannalta kestämättömän elämäntavan vaikutukset yksilöllisellä, paikallisella ja globaalilla tasolla. Sitten pitää ottaa täysi vastuu omasta elämästään ja ratkaisuistaan. Ja sitten pitää toimia!

Nämä askeleet vievät väistämättä pois yksilökeskeisestä ajattelusta. Olemme yhdessä ihmiskunnan suurimman ja monimutkaisimman haasteen edessä. Ja vain yhdessä voimme sen ratkaista: Olen osallinen tässä yhteisössä, olen osa ihmiskuntaa ja maapalloa. Elämäni ei ole irrallinen, muista ihmisistä ja luonnosta riippumaton saareke. Elämäni edellytykset ovat suhteessa maapallon selviytymiseen.

Ekopsykologia syntyi 90-luvulla Yhdysvalloissa. Sen mukaan ekologisesti kestämätönelämäntapa aiheuttaa itsessäänpahoinvointia: masennusta, ahdistusta, välinpitämättömyyttä. Näitä ongelmia ei pidä hoitaa psykiatrisesti vaan muutoksella narsistisesta kulutuskulttuurista kestävään elämäntapaan. 1960-luvulla psykoanalyytikko Erich Fromm kirjoitti kaiken elollisen rakastamisesta. Nyt ekopsykologia nousee esiin ekoterapeuttisissa sovelluksissa ja ilmastoliikkeessä. Eläinavusteisia terapioita, luonto- ja puutarhaterapioita ja terapeuttisia metsäkävelyitä kehittävät Green Care –yhdistykset eri puolella Suomea.

Kun ihminen kokee olevansa yhteydessä johonkin suurempaan, kuten luontoon, hän voi paremmin. Ekopsykologisten ajatusten mukaan tuominen psykoterapiaan voi olla uudella tavalla eheyttävää. Terapian tehtävä ei ole palauttaa ihmistä takaisin itselleen ja ympäristölle tuhoavaan elämäntapaan vaan luoda kestävää muutosta.

Nähtävissä on ainakin kahdenlaista asennettasuhteessa ympäristöön. Vallitseva asenne on ympäristökriisejä vähättelevä. ”Minä en ainakaan alenna elintasoani.” Tai: ”Minä en autostani luovu.” ”Suomen teoilla ei ole mitään merkitystä.” ”Ilmastonmuutos on helppo teema laiskoille politiikoille. Lapsikin sen ymmärtää, niin kuin nähty.” Uusi ympäristöasenne taas korostaa muutoksen välttämättömyyttä ympäristökriisin edessä. Tarvitaan uusi, ekologinen identiteetti.

Australialainen kirjallisuuden tutkija David Tacey kirjoittaa uudesta identiteetistä näin:”… syntyy tietoisuus, joka ei ole enää vangittu minän yliherkkään, suppeaan maailmaan, vaan suuntautuu ulkoisen maailman objektiivisiin päämääriin. Laajentunut tietoisuus ei enää ole itsekkäisiin, omiin päämääriinsä, pelkoihinsa, toiveisiinsa tai kunnianhimoonsa sitoutunut, vaan se tuo yksilön suhteeseen maailman kanssa. Ne ongelmat, jotka tällä tasolla esiintyvät, eivät enää liity itsekkäisiin päämääriin vaan koskevat muita yhtä lailla kuin itseä.”

Minä väitän, että tuleva, hiilineutraali yhteiskunta on parempi kuin nykyinen. Minä väitän, että ihminen parantuu kunnioittavassa suhteessa toiseen ja suhteessa luontoon. Luontoa tuhoava elämäntapa ja länsimaiden yli pyyhkäissyt masennusaalto ovat samaa ilmiötä. Niiden ratkaisut ovat myös samoja, psykologisia.

Minä väitän, että uusi työväenliike voi rakentaa luonnontaloudellisesti kestävän hyvinvointivaltion mallin, jossa ihmiset ovat tietoisempia ja myötätuntoisempia, jossa niin luonto kuin ihminenkin voivat paremmin.

Kirjoitus on julkaistu Demokraatissa.

Mustijoki vapaaksi!

Mustijoki oli vahva taimenjoki. Taimenkanta taantui kuitenkin jo 1900-luvun alussa.  Maanviljelys ja padot alkoivat rasittaa jokea. Lopullisesti meritaimenet hävisivät vuonna 1965, kun Brasaksen pato rakennettiin. Padot ja voimalaitokset tuhosivat kalojen luonnollisen elinympäristön tehokkaasti niin Mustijoella kuin muuallakin Suomessa.

Meritaimen ja ankerias ovat äärimmäisen uhanalaisia lajeja. Ne tarvitsevat vapaana virtaavia jokia. Vapaana virtaavat joet palauttavat kalakannat, ylläpitävät luonnon monimuotoisuutta ja virkistyskäyttöä. Vapaana virtaava joki luo hyvinvointia!

Kalateiden rakentaminen on välttämätöntä, mutta ei riittävää. Kalat tarvitsevat myös kutupaikkoja, talvehtimis- ja poikasalueita. Kalojen kannalta olisi paras purkaa padot ja antaa veden virrata vapaasti.  

Mustijoen voimaloiden taloudellinen merkitys on olematon, mutta niiden aikaansaamat tuhot ovat valtavia. Valuma-alueineen ne haittaavat myös virkistyskäyttöä.

Mustijoki on lähes 80 kilometriä pitkä. Sen yhdeksän kosken kunnostamisen on arvioitu maksavan 3.2 miljoonaa euroa. Hintalappu ei ole lainkaan mahdoton. Pornaisissa teimme vuodenvaihteessa kuntalaisaloitteen vesistöjen kunnon ja virkistyskäytön selvittämiseksi. Saimme kokoon 152 allekirjoitusta. Myös Mustijoesta elävä lohijoki –yhdistys toimii aktiivisesti joen parantamiseksi.

Kalojen elinympäristön palauttamisen lisäksi on joen monipuolista virkistyskäyttöä kehitettävä. Vedenlaatua on tarkkailtava tehokkaammin. Tutkimustuloksista on raportoitava ja tuloksia valvottava. Kalastusta, patikointia, pyöräilyä ja melontaa varten tarvitaan nettisivut, karttoja, opasteita ja pysäköintipaikkoja. Tällä hetkellä tietoa on vaikea saada, puhumattakaan siitä, että Mustijokea markkinoitaisiin alueemme ainutlaatuisena lähiluontokohteena.

Kirjoitus on julkaistu vaalikynänä Mäntsälän Uutisissa.

Puhumalla paranee!

Mielenterveysongelmat koskettavat jokaista meistä jollain tavalla elämän aikana. Joka toinen kokee mielenterveyden häiriön, mutta vain puolet saa hoitoa.

Noin 700 000 suomalaista käyttää vuosittain jotakin psyykenlääkettä. Mielenterveydenhäiriöt vievät joka päivä yhdeksän suomalaista eläkkeelle. Työkyvyttömyyseläkkeistä yli puolet on mielenterveysperusteisia. Mielenterveyden häiriöt maksavat Suomelle OECD:n uusimman raportin mukaan 11 miljardia vuosittain.

Mielenterveyden ongelmat ovat voimakkaasti yhteydessä köyhyyteen ja vain hyväosaiset voivat kustantaa itselleen terapian.  

Tämä on korutonta kertomaa suomalaisten hyvin(pahoin)voinnista. Yhtä julmia ovat luvut luonnon monimuotoisuuden katoamisesta, ilmastonmuutoksesta ja uhanalaisista eläimistä: uhanalaisina Suomessa on 2667 lajia. Ei mene hyvin ihmiseläimelläkään.

Terapia on tutkitusti tehokas hoitomuoto, mutta terapeutit ovat epäonnistuneet kertomaan sen vaikutuksista. Terapialla ei ole ollut puolestapuhujia. Terapia on myös keusoten ulkopuolella Uudellamaalla.

Tällä hetkellä avun saaminen on monimutkaista ja kelan kuntoutuspsykoterapiaan pääsy voi kestää jopa vuoden.  Mielenterveyden ongelmiin hoitoa pitäisi saada viipymättä.

Vajaa kuukausi sitten Mielenterveyspooli julkaisi Terapiatakuu -kansalaisaloitteen. Sen on allekirjoittanut lähes 15000 suomalaista. Mielenterveyspoolin muodostavat mielenterveystyön keskeiset toimijat. 

Terapiatakuun mukaan hoidon arviointi pitää tehdä kolmessa päivässä omassa terveyskeskuksessa. Oireen mukaisen hoidon pitää alkaa kuukauden kuluessa. Jokaisella on oikeus tarvittaessa lyhyeen, 6-20 kertaa, psykoterapiaan. 

Terapiatakuun julkistamistilaisuudessa oli pääasiassa alle kolmikymppisiä. Tässäkin asiassa nuoret toimivat viisaammin. Apua haetaan herkemmin. Vaikenemisen kulttuuri murenee.

Julkaistu Uusimaa-lehdessä Vaalikynä-kirjoituksena.

Suomen diagnoosi -seminaari


14.2.2019 Kirjan talolla, Kirjatyöntekijänkatu 10 klo 18.00

Miten löytää yhteisiä ratkaisuja mahdottoman edessä? Traumat ovat muokanneet suomalaista psyykettä. Tarvitaan tekoja mielenhyvinvoinnin lisäämiseksi. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus synnyttää vihaa ja epävarmuus pelkoa. Miten voimme toimia niin, etteivät viha ja pelko ohjaa valintojamme? Miten rakentaa siltoja ja ymmärrystä? Löydämmekö tarinan, joka yhdistää?

Suomen diagnoosi -seminaarin avaa psykologian tohtori, psykoterapeutti ja Terveystalon johtava psykologi Tuija Turunen.

Tilaisuuden juontaa Jussi Lähde ja Suomen diagnoosista keskustelevat Tuija Turusen lisäksi toimittaja Ulpu Iivari, näytelmäkirjailija, ohjaaja Pasi Lampela ja SDP:n kansanedustajaehdokaat Helena Marttila Espoosta ja Harri Virtanen Uudeltamaalta.

Kerrothan tilaisuudesta ystävillesi, joita Suomen tila kiinnostaa!

Liput seminaariin
Yhteisöille 400 euroa, sisältää Harri Virtasen uutuuskirjan Trauma ja rakkaus
Yksityishenkilöille 20 euroa

Maksetaan tilille Uusi työväenliike ry. FI07 7997 7998 2768 23 tai verkkokaupasta https://holvi.com/shop/kulttuurikylille/

Ilmoittautumiset kampanjapäällikkö jouni.k.gustafsson@gmail.com 13.2 mennessä

Tue kahden euron kampanjaa!

Kutsun sinut KAHDEN EURON KAMPANJAAN mielenterveyden, kulttuurin ja ympäristön puolesta. Olen ehdolla eduskuntaan ja kampanja tarvitsee sinua – ja rahaa.

Mielenterveys on tärkein tavoitteemme. Se syntyy yhteydestä toisiin ihmisiin ja luontoon. Mielenterveyden kulmakivet ovat yksinkertaisia: hyvä uni, hyvä ravinto, hyvä liikunta, hyvät ihmissuhteet. Jotta nämä voivat toteutua, pitää olla perustulo, toimiva terveydenhuolto, tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen yhteiskunta.

Kulttuuri luo merkityksellistä elämää. Se luo yhteyttä ja osallisuutta. Kolmen pennin ooppera oli Bertol Brechtin 90 vuotta sitten ensi-iltansa saanut musiikkinäytelmä köyhyydestä. Köyhyyttä on myös henkinen köyhyys, näköalattomuus ja toivottomuus. Solidaarisuus on kova juttu myös 2019!

KAHDEN EURON KAMPANJA Holvin verkkokaupassa tai FI07 7997 7998 2768 23

Harri Virtasen tukiyhdistys – Uusi Työväenliike ry

Narsismi, kuluttaminen ja ekoahdistus

Fantasiat loputtomasta tyydytyksestä ja mukavuudesta liittyvät narsismiin. Narsismia voidaan luonnehtia harhaksi omasta suuruudesta ja erinomaisuudesta, jossa kaikkivoivan minäkuvan takana on arvottomuus ja tyhjyys. Narsistinen yksilö yrittää täyttää ulkoisen minän mahdottomat vaatimukset ja joutuu jatkuvasti turhautumaan ja masentumaan kykenemättömyydessään. Mutta tätä turhautumisen ja tyhjyyden kokemusta narsistinen yksilö pyrkii välttämään hinnalla millä hyvänsä.

Narsistinen kuluttajaidentiteetti on kyltymätön ja itseään ruokkiva mekanismi. Siinä oikeaan yhteyden kokemukseen pyritään korvikkeilla, jotka eivät ikinä tyydytä pohjimmaista tarvetta eivätkä vapauta arvottomuuden tunteesta. Philip Cushman on liittänyt yhteen kuluttamisen ja narsismin amerikkalaisessa yhteiskunnassa.

Tänä päivänä narsismi ei ole vain yksilön narsismia vaan se voidaan nähdä kollektiivisena, maailmankuvallisena, länsimaista yhteiskuntaa liikuttavana arvona, ei pelkästään psykopatologisena ilmiönä.

Kuluttaminen on pakonomaista käyttäytymistä, riippuvuutta. Yksilö jatkaa elämäntapaansa, vaikka ymmärtää sen olevan tuhoisaa itselleen, läheisilleen ja ympäristölle. Tämän eettisen ristiriidan tunnistaminen koetaan tuskalliseksi. Se synnyttää defensiivistä käyttäytymistä, tosiasioiden kieltämistä, riippuvuutta, välinpitämättömyyttä ja masennusta.

Narsistisesti rakentuvan kuluttajaidentiteetin sijaan voidaan rakentaa ekologista identiteettiä, jossa ruumiilliset, esteettiset ja henkiset nautinnot ovat perustana uudenlaiselle tavalle olla maailmassa ja jossa ekoahdistus ymmärretään merkityksellisenä.

Melanie Joy nostaa esiin lihansyönnin, karnismin, institutionalisoituna, vallitsevana ideologiana, joka on vastoin monia keskeisiä länsimaisia arvoja. Yksilö käyttäytyy vallitsevan paradigman mukaan ja kokee tiedostamattoman ristiriidan, jota käsittelee defensiivisesti. Koska lihansyönti on dominoiva ideologia, sitä ei koeta valintana.

Ekologisten asenteiden on tutkittu länsimaissa asettuvan ainakin kahdelle akselille. Vallitseva sosiaalinen paradigma (dominant social paradigm, DSP) korostaa kasvua ja kehitystä, uskoa teknologiaan ja tieteeseen sekä liberaaliin talousajatteluun. DSP:n malliin kuuluu myös käsitys siitä, että ekologista katastrofia liioitellaan. Uusi ympäristö paradigma (new environmental paradigm, NEP) taas edustaa käsitystä ympäristökysymysten vakavuudesta ja niihin puuttumisen tärkeydestä. Ne yksilöt, joiden asenteissa korostuu DSP arvot, osoittavat vähemmän kiinnostusta ympäristökysymyksiin.

Se mikä näyttää yksilölliseltä kärsimykseltä, voi ekopsykologisesta  näkökulmasta olla kollektiivista. Yksilö kokee syyllisyyttä elinympäristöään tuhoavasta elämäntavasta. Voimattomuuden tunne syntyy siitä, että vaikutusmahdollisuudet koetaan vähäisiksi ja ongelman mittakaava valtavaksi. Miten roskienlajittelu voi vaikuttaa väistämättömältä näyttävään massiiviseen ekokatastrofiin? Syntyy välinpitämätön asenne omaa elämää, läheisiä ja maapallon selviytymistä kohtaan. Yksilö voi myös suhtautua defensiivisesti ja kieltää elämäntapansa eettisen ristiriidan. Ekopsykologit ovat verranneet tätä toimintamallia posttraumaattiseen stressireaktioon tai amnesiaan – kieltämällä kestämättömän tilanteen ihmiset ajautuvat yhä syvemmälle itsepetokseen.

Kirjailija Iida Rauma kertoo Helsingin Sanomien haastattelussa ekologisesta ahdistuksesta, joka valvottaa öisin. ”Yritän etsiä paniikin ja asioiden kieltämisen välimaastosta jotain kompromissitapaa elää. Että olisi rehellinen sille tosiasialle, että jotain tosi uhkaavaa ja tuhoisaa on tapahtumassa, mutta pystyisi silti elämään mielekkäästi.”

Asiakkaitteni kokemukset johdattivat minut tutkimaan ekopsykologiaa. Niin suuri osa asiakkaista esitti kysymyksiä eettisestä elämäntavasta tai ravinnosta, ja koki ekologista ahdistusta, että se pakotti minut arvioimaan työtapojani ja antamaan tilaa ekologisille kysymyksille, myös niiden parantavalle näkökulmalle. Entä jos ekologinen ahdistus onkin perimmäinen oire eikä jonkin muun psykopatologian ilmentymää? Jos asiakkaitten kokemusta kuuntelisi tässäkin tosissaan?

Teksti on osa artikkelista, joka ilmestyi Psykoterapia-lehdessä 1/2016

Harrin synttärikeräys: lahjoita tytöille, jos haluat muutosta!

Täytän reilun kuukauden kuluttua 55 vuotta. Avasin synttärikeräyksen facebookissa Suomen UN Women ry:lle. Tyttöjä ja naisia tukemalla voidaan vaikuttaa ympäristöön ja ilmastonmuutoksen tehokkaasti, tasa-arvon kehittymiseen ja väkivallattoman maailman luomiseen. Lahjoita tytöille, jos haluat muutosta! Tavoite saa myös ylittyä niin että paukkuu! Muutamankin euron lahjoitus on merkittävä.

Tyttöjen ja naisten tukemisella on tutkitusti laaja-alainen vaikutus ympäristöön, ilmastonmuutoksen, tasa-arvoon, rauhaan ja väkivallattoman maailman luomiseen. Voit lahjoittaa pienen tai suuren summan. Kiitos tuestasi. Kenenkään ei tarvitse pelätä!

YK:n tasa-arvojärjestö UN Women on maailman johtava naisten ja tyttöjen puolestapuhuja. UN Womenin tavoitteena on saavuttaa maailma, jossa miehillä ja naisilla on yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet.

UN Women saa aikaan pysyviä, kestävällä pohjalla olevia muutoksia naisten ja tyttöjen elämässä. Naisten voimaannuttaminen on tehokkain tapa edistää perheiden, yhteisöjen ja yhteiskuntien hyvinvointia. Antamalla naisille mahdollisuuden hankkia omia tuloja, osallistua päätöksentekoon ja elää ilman väkivaltaa voimme vähentää köyhyyttä ja nälkää, ehkäistä konflikteja ja saada kehitysmaiden taloudet kasvuun.

Tässä linkki synttärikeräykseeni.

Politiikka terapiassa

Miten politiikan pitää muuttua, että se ottaisi paremmin huomioon syrjäytyneet ihmiset, marginalisoidut ryhmät ja nuoret ylipäätään?

Miten terapian pitää muuttua, jotta se ottaisi huomioon politiikan? Terapeutit eivät yleensä ole kiinnostuneita toimimaan poliittisesti. Poliitikot pitävät psykologisia pohdintoja ajanhukkana.

Arvioidaan, että noin viidennes ihmisistä kohtaa jonkin mielenterveysongelman elämänsä aikana. Kaikkia koskettavat kriisit ja traumat. Erilaiset terapiat ovat tehokkaita ja kustannustehokkaita hoitoja. Luontolähtöiset terapiat tekevät tuloaan. Mielenterveys tarvitsee puolestapuhujia myös politiikassa.

Terapeutit eivät ole onnistuneet kertomaan yleistajuisesti, mitä terapia on ja miten se vaikuttaa. Eivätkä he ole onnistuneet rakentamaan yhtenäistä sateenvarjo-organisaatiota typerien koulukuntaerojen vuoksi. Luja uskomus siihen, ettei terapia todella toimi, on ylläpitänyt terapian epäsuosiota ja kasvattanut lääkkeellisten hoitojen suosiota.

Psykiatri ei ole terapeutti, ellei hänellä ole siihen erityistä koulutusta. Psykologi ei ole terapeutti ilman terapiakoulutusta. Painopiste keskustelussa on ollut terapeuttien taustakoulutuksessa ja se on vesittänyt kuvaa terapeutin erityisestä ammattitaidosta. Tässä kissa voisi nostaa häntäänsä.

Terapia voi olla hyödyllinen ja luova sosiaalisen kritiikin väline, ellei se sulkeudu omaan psykokuplaansa. Terapeuttien erityisosaaminen voi auttaa politiikka muuttumaan.

Ihmiset ovat paljon poliittisempia kuin he ajattelevat olevansa. Ihmisillä on voimakkaampia yhteiskunnallisia näkemyksiä kuin he uskovatkaan. Ihmiset eivät elä vain omaa yksilöllistä elämäänsä vaan myös yhteisönsä, oman aikansa elämää.

Psykologian professori ja terapeutti Andrew Samuels pitää poliittisia klinikoita ympäri maailman ja on kirjoittanut aiheesta useita kirjoja (Politics on the couch, Political Psyche). Juuri kukaan ei ole hänen mukaansa kertonut poliittista muistoaan terapiassa.

Politiikka on terapian sokea piste.

Terapia-aiheinen blogini  löytyy tuolta!

Dagens arbetarrörelse är en fredsrörelse och en ekologisk rörelse

Jag gick med i lokalpolitiken för ett år sedan. Jag ville verka lokalt, vara närvarande i det förändrade samhälleliga klimatet. Detta har nu lett till min kandidatur i landskaps- och riksdagsvalen.
All vår verksamhet är värdegrundad. Vad är ett gott liv? Vad är ett meningsfullt och värdefullt liv i varje livsskede? Miljöskydd, hållbar utveckling, flyktinghjälp, jämlikhet och sysselsättning behöver arbetas för på alla nivåer, lokalt och globalt.
Jag har ägnat mitt arbetsliv åt kultur och media, och de senaste åren har jag varit verksam inom mentalhälsoarbete. Jag tror att upplevelsen av meningsfullhet hjälper oss att skapa välbefinnande för oss själva och vår omgivning.
Arbetarrörelsen var från början en fredsrörelse. Den har drivit frågor om rättvisa och jämlikhet. Den har förbättrat vanliga människors levnadsomständigheter och skapat välfärdsstaten.
Vad stärker idag alla människors välbefinnande och möjlighet att klara sig?
Fredsrörelsen behövs. Den ekologiska rörelsen behövs. Arbetarrörelsen motstår den växande ojämlikheten och försvarar hållbar utveckling. Den stöder kulturen, kreativiteten och bildningen, och framförallt erbjuder den en upplevelse av meningsfullhet och delaktighet.
Låt oss lyfta dagens arbetarrörelse tillsammans!