Läskisoossia ja piimää

Elin lapsuuteni kahdessa erilaisessa ruokakulttuurissa, jossa modernimmat ruokatavat margariineineen ja ukin luonnonmukainen ajattelu törmäsivät toisiinsa.

Ukin kanssa kerättiin marjoja ja sieniä ja niitä säilöttiin isot määrät. Kymijoki oli täynnä paperitehtaiden ajamaa paskaa, mutta kalaa syötiin ainakin kerran viikossa. Rintamamiestalon puutarhasta tuli omenia, mansikoita, viinimarjoja ja juureksia. Ukin peruja on hyllyssäni Toivo Rautavaaran Mihin kasvimme kelpaavat.

Tosin hän syötti minulle läskisoossia ja piimää, kun olin puolivuotias. Vehnäjauho, sokeri ja voi toivat juhlallisuutta ruokapöytään. Tuore pulla ja vastaleivottu rieska olivat ylpeydenaiheita. Hiekkahentuset ja hillomunkit olivat parasta, mitä tiesin.

Olen vieläkin jälkiruokafriikki. Minulle maistuvat piirakat, mascarpone-vaahto ja crème brûlé. Tiramisu on lempikakkuni. Reissuista en muista maisemia, muistan kakut.

Aikuisuudessani vastakkain ovat olleet kasvisruokatrendi ja lihansyönti. Laitan mielelläni liharuokia ja tykkään leikkeleistä. Tanskassa suosikkini on flæskesteg, jonka rapeaksi paistettu siannahka narskuu hampaissa. Jouluksi paistan yli kymmenen kilon kinkun, pääsiäiseksi lampaanviulun.

Minä ja puolisoni olemme monella tapaa erilaisia. Me puhutaan eri kieltä. Hän tulee aatelissuvusta, minä työväenluokasta. Me olemme eri-ikäisiä. Mitkään näistä eroista eivät kuitenkaan ole niin suuria kuin erilaiset ruokavaliot!

Ja pahinta tietysti on, että hän on oikeassa. Perheemme on jo vuosia syönyt kasvispainotteisesti, mutta joskus haluaisin grillata naaman kokoisen kyljyksen, pakastaa kokonaisen hirven tai savustaa paistin. Lihanhimossani tunnen olevani rikollinen. Ei edes rasvasta voi nauttia kun se valuu vain omasta suupielestä.

Lihansyönti oli normi, valtavirtaa. Inkeroisissa ei ollut kasvissyöjiä! Rakkauteni läskiin on nykyään epäeettistä, epäterveellistä ja epäekologista.

Oliko lapsuuteni syöminen lohtusyömistä? Taatusti. Ajavatko ekologiset näkemykset ja ukin viisaus mässäämisen ohi nyt aikuisena? Toivottavasti.

Sekä oma terveys että luonto vaativat ruokavalioremonttia. Mieluummin muutan ruokavaliotani kuin tuhoan ympäristöämme ja tulevaisuuttamme.

Julkaistu kolumnina Uusimaa-lehdessä. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *