Herrasmiehet hengittelee

Google maps väitti, että olisin perillä, mutta en silti löytänyt joogasalia. Olin myöhässä aamuruuhkan takia. Sitten huomasin kyltin kellarin ovessa: Gaia. Se tarkoittaa maata. Tulin eteiseen ja riisuin kengät. Pera, ohjaaja, osoitti tyhjää mattoa oven suussa. Muut äijät pötköttelivät jo omilla matoillaan. Taustalla soi mietiskelymusa. Tulin äijäjoogaan ensimmäistä kertaa elämässäni, 56-vuotiaana, satakiloisena ja vanhoissa verkkareissa.

Kävin matolle ja rauhoittelin itseäni: tämä ei ole koulun jumppatunti 70-luvulla Inkeroisissa, jossa läskille pojalle ei armoa annettu. Hengitystä kierrätetään mielikuvissa lantion ja navan seuduilla. Ajatukseni harhailevat, mutta keskityn hengitykseen. “Leukaperät,” sanoo Pera ja tarkoittaa, että suu on rennosti. Äijät kömpivät matoiltaan ylös. He ovat minun ikäisiäni ja minua vanhempia.

Tehdään liikkeitä, jotka tuntuvat “pussien ja perseen välissä.” Mikä siellä nyt ylipäätään voi tuntua? Nostetaan varpaita maasta, venytellään seinää vasten, tutkitaan lantion asentoa. “Häntä kohti lattiaa.” Mennään matolle, jalat koukistuneena vatsan alle, polvet levällään, kädet venyy eteenpäin. Ajattelen, etten ole tässä asennossa ollut 55 vuoteen. “Hengitä sisään, hengitä ulos,” sanoo Pera ja ohjaa takamustani kantapäitä kohti. Yhtäkkiä siinä onkin mukava olla. “Anna venyä, älä venytä.”

Miehet kertovat tuntemuksistaan liikkeiden välissä. Jollain on polviremppaa, jollain olkapäävaivaa. Nyt ei reuhdota painoilla eikä panna kaikkea likoon triathlonissa tai kilpailla yhtään mistään. Pera kysyy, että haluatteko peitot päälle. “Guru peittelee,” joku sanoo, “se tuntuu niin mukavalle”, ja Pera peittelee ukot loppurentoutukseen. Lämpö valuu kaikkialle ruumiiseen. Joku nukahtaa, joku käy kusella. “Näitä eturauhashommia.”

Hämmästyin joogan vaikutuksia. Ai, onko ne jalat tuossa kiinni, lantiossa? Olin koko päivän tietoisempi kävelystäni ja asennostani. Illalla olin väsynyt ja nälkäinen. Nukkumaan mennessä tuli tunne ruumiin sisäisestä tilasta, avaruudesta, enkä saanut unta. Kuuntelin ruumistani, hengittelin. Ajattelin niitä muita äijiä, joilla on samanlaisia kokemuksia ja sanoja oman ruumiin tuntemuksille ehkä ensimmäistä kertaa elämässään.

Julkaistu kolumnina Uusimaa-lehdessä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *