Terapeutti, kirjailija ja kunnallispoliitikko Harri Virtanen pysähtyi asiakastapaamisten jälkeen puhumaan tulevaisuudesta, politiikasta ja edessä olevista isoista muutoksista. Teksti: Erik Bäckman
Mikä on parasta mitä uusi hallitus olisi saavuttanut neljän vuoden kuluttua?
Vihreän siirtymän voimakas liikkeellelähtö. Nopeassa tahdissa poistetaan fossiilisten polttoaineiden tuet, panostetaan TKI-rahoitukseen, luodaan nopeasti uutta kilpailukykyistä teollisuutta. Hyvinvointi lisääntyy ylipäätään. Saadaan sellaista näkymää tähän tilanteeseen, että voidaan onnistua kansallisesti ja kansainvälisesti. Tehdään poliittisia päätöksiä, joita johtaa tutkittu tieto, ja jotka lisäävät planeetan hyvinvointia. Hyvinvoinnin lisääntyminen näkyy pitkällä tähtäimellä sitä kautta, että kun ympäristö voi paremmin, niin me voimme paremmin.
Mitkä ovat ratkaisevat muutokset, joilla tähän päästään?
Asennemuutos päätöksentekijöillä. Nähdään oikeasti se, että kestävän elämäntavan, kestävän politiikan ja kestävän talouden luominen on välttämättömyys. Silloin voidaan kaikkea päätöksentekoa tarkastella suhteessa ympäristön kantokykyyn.
Kasvispainotteiseen ruokavalioon siirtyminen kaikkialla on asia, jolla on valtava merkitys sekä ympäristön että ihmisten hyvinvoinnin kannalta. Vihreän uudistuvan energian käyttöönotto on toinen iso asia, joka vaikuttaa kokonaisuuteen.
Mistä uuden hallituksen pitäisi aloittaa työnsä, että lähdetään tähän suuntaan?
Pitää tunnustaa, että ollaan kokonaan uudenlaisessa tilanteessa, jossa vanhat ratkaisumallit eivät toimi. On hyväksyttävä se, että muutokseen pitää vastata uusilla keinoilla ja uusilla yhteistyötavoilla. Uskon, että epävakaus kaikilla alueilla tulee lisääntymään – pandemia, kansainvälinen politiikka, Suomen tila, hyvinvointialueet – ollaan uusien haasteiden edessä, jotka eivät tottele vanhaa ajattelua. Tähän pitää varautua.
Pitää löytää yhteistyön näkymä näiden valtavien haasteiden edessä. Nyt ei ole aika populismille. On aika aktiiviselle kuuntelulle, vuorovaikutukselle, vastavuoroisuudelle ja konfliktinratkaisukyvylle – myös politiikassa.
Tämä kuulostaa vakavalta, synkiltä näkymiltä?
Sen takia tarvitaankin toivon eleitä, toivon tekoja ja vahvaa hyvinvointivaltiota, joka kestää. Että meillä on tunne, että meidän arki kestää, meidän elämä voi jatkua. Nyt ei missään tapauksessa ole aika heikentää hyvinvointivaltiota.
Osana vihreää siirtymää on nähtävä myös luovien alojen nousu, kulttuurin nousu, live-tilanteiden ja yhteisöllisyyden lisääntyminen. Niistä löytyy arjen iloa. Luovia aloja ei ole pidetty kovan politiikan ytimessä, niin kuin ei luontoasioitakaan. Nyt molemmat ovat siirtymässä aivan politiikan keskiöön. Luovien alojen kyky nähdä, luoda tulevaisuutta tulee olemaan poikkeuksellisen suuressa roolissa.
Meidän elämäntavan täytyy muuttua sellaiseksi, että se ei aiheuta kärsimystä muille, muille lajeille. Maa- ja metsätalouden on löydettävä uusi, kestävä tapa toimia. Nämä voivat olla niitä positiivisia ja merkitystä luovia asioita, kun niitä ruvetaan yhdessä tekemään.
Mitä esteitä näiden muutosten tiellä on?
Tekisi mieleni sanoa, että oman sukupolveni oman edun tavoittelu. Ylipäätään lyhytnäköinen voiton tavoittelu. Kuluttamisesta kiinni pitäminen. On päivänselvää, että meidän länsimaalaisten on laskettava kulutustasoamme.
Sitten on poliittiset virtaukset, jotka käyttävät hyväkseen tätä tilannetta ja vetoavat ihmisten haluun palauttaa vanha, että mikään ei saa muuttua, että saadaan pitää kaikista asioista kiinni.
Epätasa-arvo ja sen ylläpitäminen, demokratian halveksiminen ja sen rikkominen ovat myös esteitä näiden muutosten tiellä.
Mitä ne toivon eleet ja teot olisivat, jotka houkuttelevat ihmiset tähän muutokseen?
Merkityksellisyyden ja läsnäolon tuominen elämään. Lisääntyvä vapaa-aika voisi houkutella. Arvomaailman muutos – myös menestys täytyy määritellä uudelleen, se ei olekaan omistamista tai omaisuuden kasvua, se on päivittäisiä pieniä tekoja planeetan ja toisten ihmisten hyvinvoinnin hyväksi. Altruismi voi olla uusi menestyksen mittari. Palkintona on, että saadaan jatkaa elämää elinkelpoisella maapallolla ja se on meidän lapsillekin mahdollista.
Eikö näitä asioita ole yritetty henkisissä liikkeissäkin jo vuosituhansia tarjoilla?
Kyllä, joitakin vuosituhansia. On hämmentävää, että monet näistä asioista, joita nyt kohdataan, on olleet olemassa tosi pitkään, tieteen parissakin monia vuosikymmeniä tutkittuja. Ehkä ongelma on se, että politiikka ei ole tarttunut näihin asioihin. Tässä mennään taas työväenliikkeen juurille – parannettiin työläisten oloja, työaikaa, työviikkoa, hyvinvointia kaikille.
Oikeisto lupaa perinteisesti aina ”sinulle jotain lisää, sinulta ei oteta mitään pois” – se vetoaa myös pienituloiseen. Vasemmisto pitää nykyään puolestaan kiinni oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta. Nyt luodaan kestävää, oikeudenmukaisempaa elämäntapaa kaikille – mikä ei lupaa juuri sinulle juuri nyt mitään, ”ostovoimaa ensi kuussa”.
Meidän lupauksen yksilölle täytyy olla ylipäätään parempi elämä, yhteiskuntarauha.
Olet itse pyrkinyt tekemään tätä muutosta omassa elämässä – mitä se on sinulle antanut?
Se on ollut ihan täyskäännös. Se on laittanut arvioimaan kaiken, koko elämäntavan uudelleen. En sano, että se kaikilta osin onnistuu tai on lähellekään täydellistä, mutta se on muuttanut ihmiskuvan, ajatukset kuluttamisesta ja elämän päämääristä. Se on antanut rohkeuden lähteä aktivismin ja vaikuttamisen tielle. Sisäänpäin kääntyneenä introverttina tekisin mieluummin jotain muuta, mutta tämä on tuonut halun tuoda oman sukupolven virheet esiin ja ryhtyä korjaamaan niitä. Kun täytän kohta kuusikymmentä, minua ei aja mikään poliittinen ura tai kunnianhimo.
Onko se korjaamisen ilo?
Se on se korjaamisen ilo. Se voi olla elämän tehtävä. Meillä on mahdollisuus tehdä tosi iso muutos, yksilötasolla, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.
On ilmiselvää, että ihmiset voivat huonosti länsimaissa. Mielenterveyden, koetun onnellisuuden ja hyvinvoinnin alasajo on ihan huikea. Yksi asia siinä on työn, vapaa-ajan ja oman elämän yhteensovittaminen. Jos teen tuhottomasti töitä, miten enää nautin siinä elämästä ja olen yhdessä perheeni kanssa. Työn ja yksityiselämän ristiriidan ratkaiseminen on tosi iso juttu koetun hyvinvoinnin ja onnellisuuden kysymyksessä.
Muutoksen täytyy tapahtua yksilön tasolla ja organisaatioiden tasolla. Tämä systeemi aiheuttaa pahoinvointia ja ympäristön tuhoa. Miten me se korjataan? Tää on valtava, myönteinen haaste.
Erik Bäckman on johtamisvalmentaja ja viestinnän neuvonantaja. Haastattelu julkaistu Virtasen viesti -vaalilehdessä
