Kun luovuus lähti kunnista

Kunnanjohtajilta odotetaan tutkimuksen mukaan kaikenlaisia valmiuksia, mutta ei luovuutta eikä vaikuttamisen halua (Polemiikki 3/22). Ovatko kunnat ne viimeiset konservatismin saarekkeet, joissa uskotaan autoritääriseen johtamiseen? Innovaatioita ja kontrollia ei voi saada samaan aikaan. Ne kumoavat toisensa.

Luovuus on kykyä tulla toimeen epävarmoissa olosuhteissa. Se on jokapäiväistä ongelmanratkaisua. Se on innovatiivisuutta ja innostusta. Se on rohkeutta tunnistaa ja toteuttaa jotakin uutta. Luovuus on kykyä elävään vuorovaikutukseen ja viestintään. Luovuus tukee demokratiaa, ja luovissa yhteisöissä ihmiset voivat paremmin.

Luovuutta ostetaan kuitenkin organisaatioiden ulkopuolelta. Halutaan hyvinvointipäiviä ja työyhteisöjen kehittämistä. Luovuuden on vaikea elää organisaatioissa. Se on kuritonta.  Se on pelottavaa, koska se on uudistavaa. Se on oikeasti sitä itse- ja yhteisöohjautuvuutta, jonka perään haikaillaan. Luovuus saa vierailla kuntaorganisaatioissa muutamana päivänä vuodessa, kunhan se ei muuta sinne pysyvästi

No, luovia kunnanjohtajia emme siis halua.  Good bye, kuntien elinvoima, näillä eväillä.

Ihminen on pohjimmiltaan luova, leikkivä, yhteyteen pyrkivä eläin. Luova ihminen on utelias ja joustava, läsnä tässä ja nyt. Luova johtaminen on kuuntelevaa.

Suuri viestintätoimisto palkkasi neljä uutta luovaa johtajaa vastaamaan monimutkaisiin ja nopeisiin toimintaympäristöjen muutoksiin. Kunnat taas kopioivat konsulttien – niiden luovien tyyppien – avulla toistensa strategioita. Hyvä paikka elää ja yrittää ei nyt vain riitä, kun olemme tietoisia elämää mullistavista haasteista. Silti luovuus halutaan pitää käsivarren mitan päässä.

Kaikki ei kuitenkaan ole johtajasta kiinni, vaikka paljon onkin. Me voimme olla luovia kuntalaisina. Sille on luotava tilaa. Kuntien tehtävä on luoda hyvinvointia. Kunnissa päätetään monista paikallisista toimista, joilla on suora vaikutus ihmisten elämään. Elämä on paikallista.

Samaisen tutkimuksen mukaan kunnanjohtajan ei myöskään tarvitse olla älykäs. Mutta tutkimus taitaakin kertoa enemmän kyselyyn vastanneista kuin kunnanjohtajista.

Kolumni Keski-Uusimaa, 3.10.2023

Kunnat ovat laiskoja ympäristöasioissa

Olen seurannut muutaman vuoden ajan tilannetta, jossa perhe on rakentanut talonsa maaseudun rauhaan, Pornaisten vanhaan kulttuurimaisemaan.

Heidän naapurustossaan rikotaan kuitenkin ympäristö- ja kaavamääräyksiä. Toiminta aiheuttaa kohtuutonta haittaa. Ongelma on ollut tiedossa vuodesta 2017. Rakennusvalvonta ja ympäristönsuojelu ovat olleet hampaattomia. Kysymyksessä ei ole naapuririita vaan kaavan vastainen toiminta. Ja nyt kun valitusprosessi on kesken hallinto-oikeudessa, kukaan ei tee mitään. Piina jatkuu. Perhe on epätoivoinen eikä tilannetta saada korjattua.

Valitettavasti tapaus ei ole ainoa laatuaan. Myös kuntien pitää herätä aktiivisiksi toimijoiksi ympäristöasioissa.

On kestämätöntä, ettei Pornaisten kunnan ulkoistama, neljän kunnan yhteinen rakennusvalvonta ja ympäristönsuojelu pysty toimenpiteisiin. Kun kohtuuton haitta on todettu, toiminta pitäisi välittömästi keskeyttää ja asumisrauha palauttaa, vaikka oikeusjuttu olisikin kesken.

Monet kunnat lupaavat asukkailleen rauhallisen ja terveellisen elinympäristön ja markkinoivat luontoystävällisyyttään. Kaavoitus on lupaus tonttien ostajille ja asukkaille asumisympäristön tilasta. Pystytäänkö tämä lupaus pitämään?

https://www.itavayla.fi/mielipide/kunnat-ovat-laiskoja-ymparistoasioissa-6.2.62327.92538d32c0 12.8.2022