Harri Virtasen vappupuhe 1.5.2019 Halkian työväentalolla

Tässä on mun ukkini Inkeroisten työväenyhdistyksen jäsenkirja vuodelta 1954. Mä muistan että tää oli lapsena jotenkin pelottava. Tähän liittyi joku vaara, lapsen ajatukset sisällissodasta ja vankileireistä. Oli jotenkin vaarallista, että ukki kuului sosialidemokraattiseen puolueeseen. Ja kuitenkin aina oli äärimmäisen turvallista hänen kanssaan. Ukki ei koskaan tuputtanut poliittisia tai uskonnollisia näkemyksiään, mutta seisoi aina vääjäämättömästi tasa-arvon ja ihmisoikeuksien ja rauhan puolella.

Asuimme tehdaspaikkakunnalla, tehtaan saastuttaman Kymijoen varressa. Siellä uitiin ja kalastettiin harmaiden selluloosalauttojen välissä.  Kalaa ei saanut syödä kuin kerran viikossa elohopean vuoksi. 70-luvulle tultaessa lapsikin tiesi saasteista ja ehkäpä maailmanlopusta. Mutta ukki ei koskaan masentunut, meidän sukupolvemme masentui.

”En anna heille anteeksi sillä he tietävät hyvin mitä tekevät. He haluaisivat minun kirjoittavan tuulesta, linnuista ja puusta kauniita lauluja, joita he sielunsa virkistykseksi lukisivat iltaisin, unohtaakseen mitä ovat päivällä tehneet: myrkyttäneet tuulen, tappaneet linnun ja puun.”

Pentti Saarikoski puhui SKDL:n vaalijuhlassa Helsingin Messuhallissa ennen maalisvaaleja vuona 1966. Ja hän jatkaa:

”Me kannamme heitä harteillamme eikä meidän tarvitse muuta kuin suoristaa selkämme ja he putoavat eikä meidän tarvitse muuta kuin avata suumme ja he vaikenevat, lintu laulaa taas ja puu viheriöi. ”

Hyvät ystävät, toverit.

Saarikosken sanat 50 vuoden takaa ovat profeetallisia. Mutta ratkaisu, joka silloin olisi ollut mahdollinen, ei ole mahdollinen enää tänään. Se, että suoristamme selkämme ja avaamme suumme, ei riitä.

Ympäristökriisin kolmet kasvot ovat ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden häviäminen ja luonnonvarojen ylikulutus. Ympäristökriisi lisää kansainvälistä turvattomuutta ja merkitsee kasvavia pakolaisvirtoja elinkelvottomiksi muuttuneilta alueilta.

Ympäristökriisi ja sen ratkaisu eivät mahdu Saarikosken kuvaamaan kahdenväliseen jännitteeseen, meihin ja heihin.

Minun sukupolveni ja minun vanhempieni sukupolvi ovat jo sössineet kaiken: me olemme aiheuttaneet ympäristökriisin ja olleet vuosikymmeniä siitä piittaamatta. Me olemme nakertaneet hyvinvointiyhteiskunnan perusteita.  

Hyvät ystävät, meillä ei ole mitään puolustusta.

Suomi on säikähtänyt. Se on hälytystilassa ja näkee uhkia ympärillään. Se takertuu menneeseen ja näkee itsensä, toiset ja tulevaisuuden negatiivisessa valossa. Kansakuntamme kärsii monenlaisista oireista: masennuksesta, ahdistuksesta ja tunne-elämän epävakaudesta. Jos nämä oireet olisivat yksilöllä, ne olisivat traumaperäisen stressihäiriön oireita.

Suomella on kuitenkin selviytymisen historia.

Menneillä sukupolvilla oli selkeä suunta: lapsillamme on meitä paremmin. Nyt se ei enää ole itsestään selvää. Me emme voi luvata sitä lapsillemme. Vanhempani olivat suurta ikäluokkaa, joiden elämässä panos ja palkinto oli järkevässä suhteessa, vaatimattomistakin oloista voitiin keskiluokkaistua, mutta he joutuivat hautaamaan omien vanhempiensa sotatrauman. Se puhkesi omassa sukupolvessani arvaamattomilla tavoilla ja jatkuu ratkaisemattomana omissa lapsissani.

Merkityksetön elämä voi sairastuttaa ihmisen psyykkisesti ja fyysisesti.  Jos ihminen kokee elävänsä eristyksissä toisista ihmisistä ja luonnosta; jos hänen ainoa tehtävänsä on menestyä ja kuluttaa, hän sairastuu masennukseen, välinpitämättömyyteen. Tarvitaan solidaarinen, tarkoitusta luova identiteetti.

Solidaarisuus toi merkitystä ukin elämään.  Hänen maailmankatsomuksensa ei rajoittunut suppeaan, omaa etua tavoittelevaan elämään, vaan suuntautuu yhteisiin päämääriin. Se ei ollut omiin pelkoihinsa, toiveisiinsa tai kunnianhimoonsa sitoutunut, vaan loi suhteen maailman kanssa.

Tällainen asenne on vastakohta suomalais-uhriutumiselle ja länsimaiden yli pyyhkäisseelle masennusaallolle.

Hyvät ystävät.

50 vuodesssa Kymijoki on saatu kuntoon. Vedenlaatu on parantunut, se on nykyisin lohijoki ja sen virkistyskäytön arvo on ymmärretty. Se on menestystarina sekä ihmisille että luonnolle.

Tuossa alhaalla virtaava Mustijoki tarjoaisi myös huikeita mahdollisuuksia lähiluontokohteena joenvarsipuistoineen keskustan alueella tai kalastukseen ja melontaan.

Mustijoki pitää vapauttaa!

Se oli ennen vanhaan taimenjoki. Taimenkanta taantui jo 1900-luvulle tullessa.  Maanviljelys ja padot alkoivat rasittaa jokea. Lopullisesti meritaimenet
hävisivät vuonna 1965, kun Brasaksen pato rakennettiin. Padot ja voimalaitokset tuhosivat kalojen luonnollisen elinympäristön tehokkaasti niin Mustijoella kuin muuallakin Suomessa.

Meritaimen ja ankerias ovat äärimmäisen uhanalaisia lajeja. Vapaana virtaavat joet palauttavat  kalakannat, lisäävät luonnon monimuotoisuutta
ja jokien virkistyskäyttöä. Hyvinvoiva joki luo hyvinvointia ympärilleen!

Kalateiden rakentaminen on välttämätöntä, mutta ei riittävää. Kalat tarvitsevat myös kutupaikkoja, talvehtimis- ja poikasalueita. Kalojen kannalta olisi paras purkaa padot ja antaa veden virrata vapaasti. 

Mustijoki on lähes 80 kilometriä pitkä. Sen yhdeksän kosken kunnostamisen on arvioitu maksavan 3.2 miljoonaa euroa.  Mustijoesta elävä lohijoki
–yhdistys toimii aktiivisesti joen parantamiseksi. Minusta hintalappu ei ole
mahdoton.

Ehdotan, että perustamme Pornaisiin luonto- ja ympäristötoimikunnan.

Hyvät ystävät, toverit.

Pentti Saarikoski oli runoilija-aktivistina eduskuntavaaliehdokkaana vuonna 1966.  Minä olin ehdokkaana nyt 55-vuotiaana terapeutti-aktivistina. Mietin että olenko liian vanha ehdokkaaksi, että olisiko eettisesti parempi tukea jotain nuoremman sukupolven ehdokasta kuin asettua itse ehdolle.

Lauluntekijä Leonard Cohen kuvaa miehen vanhenemista tällä tavalla: ensin me olemme vastustamattomia. Sitten me emme enää ole vastustamattomia. Sitten meistä tulee läpinäkyviä. Ei vielä näkymättömiä, mutta sellaisia kuin katsoisi vanhan lasin läpi. Sitten meistä tulee näkymättömiä. Sitten – ja tämä on uskomattomin muutos – meistä tulee vastenmielisiä. Luultavasti itse olen tässä vaiheessa. Mutta tarina ei kuitenkaan Cohenin mukaan lopu tähän. Lopulta meistä tulee söpöjä.

Ikääntyminen nousi esiin monissa tapaamisissa vaalien aikana. Eräs 80-kymppinen rouva kysyi, että pitääkö tässä vielä nousta barrikadeille. Ikääntyminen ja heikentyvä terveydenhuolto on huono yhdistelmä. Vanhustenhoito koskettaa meitä kaikkia – rakennammeko nyt ihmisarvoista
tulevaisuutta?

Pidin esillä mielenterveyttä, kulttuuria ja ympäristöasioita. Teemani otettiin kentällä erinomaisesti vastaan. Kukaan ei puhu näistä politiikassa, sanottiin. Miksiköhän?

Hyvät ystävät, SDP on kulttuuripuolue. Se on kirjallisuus- ja teatteripuolue. Työväenliike on aina ollut sivistysliike.

Kulttuuri on ollut toimeentulolähteeni. Kymmenkunta vuotta työurastani olen nauttinut kuukausipalkkaa ja toiset kymmenen olen ollut päätoiminen yrittäjä. Muuten olen ollut pätkätyöläinen, kulttuurihörhö.

Taloudellisen ja työllistävän vaikutuksen lisäksi kulttuurihörhöily tuottaa henkistä hyvinvointia. Se lisää ymmärrystä ihmisenä olemisesta ja synnyttää merkityksiä. Se on yksi mielenterveyden kulmakivistä.  Kulttuuri
tukee myös fyysistä terveyttä – kulttuuria harrastavat ihmiset elävät
pitempään.

Kotimaisessa tv-draamassa Nordic noir on tämän päivän vihreää kultaa.

Kulttuurilla on valtava voima, kun torjutaan ilmastonmuutosta ja rakennetaan ei-fossiilista tulevaisuutta, tai kun pohditaan ihmisen uutta roolia suhteessa ympäristöön. Kulttuuri luo kestävän elämäntavan tarinoita ja kuvia. Uutta ekologista identiteettiä.

Paikallinen kulttuuri on tavallisten ihmisten toimintaa. Kerhot, kurssit, teatteri, musiikki ja liikunta lisäävät yhteisöllisyyttä ja osallisuutta. Kulttuuria kylille! –asenne on kylien elinehto. Kuinka paljon budjetistaan Pornainen sijoittaa kulttuurin tukemiseen?

Entäs sitten mielenterveys? Miksi sillä on niin vähän puolestapuhujia politiikassa? Mieleltään terve ihminen ei raiskaa lapsia. Mieleltään terve ihminen ei työnnä tuntematonta junaraiteille. Mieleltään terve ihminen ei tuhoa ympäristöään.  Mieleltään terve kykenee vuorovaikutukseen ja kestää pettymyksiä. Millainen on psykologinen jalanjälkemme? Tukeeko jokapäiväinen tapamme toimia mielenterveyttä vai saastutammeko psykologista ympäristöämme? Mieleltään terve ihminen luo hyvinvointia ympärilleen, vähän niin kuin vapaana virtaava joki.

Skotlannissa lääkärit määräävät luontoa lääkkeeksi. Resepti voi olla erilaisia aktiviteetteja luonnossa:  luonnonkukkien piirtämistä, aaltojen ja
pilvien katselemista, vaeltelua, luonnonmateriaaleista askartelua,
valokuvaamista. Luonto on pilleriä parempi.

Porvoon alueella Oivallusvaara pitää metsävastaanottoja: luontokävelyjä ryhmässä lääkärin kanssa. Luontolähtöisten ja eläinavusteisten terapioiden vaikuttavuudesta saadaan koko ajan lisää tietoa.  Toivottavasti saadaan
Oivallusvaara vierailemaan täälläkin.

Kulttuuri, mielenterveys ja ympäristö ovat kovia faktoja, joilla on suoraan vaikutusta kansanterveyteen, elinikään ja terveydenhoidon kustannuksiin. Puhutaan stressin lievittymisestä, sydän- ja verisuonitautien vähenemisestä, verenpaineen laskusta, immuniteetin paranemisesta.

Voidaan me muuttaa tämä numeroiksikin: mielenterveyden häiriöiden kustannukset ovat suomalaisille 11 miljardia vuosittain. Luovat alat ja sisällöntuotanto ovat kasvavia trendejä. Ne tuottavat Suomen bruttokansantuotteesta 3,6 prosenttia ja ovat suurempi työllistäjä kuin metsä- ja kemianteollisuus yhteensä.

Hyvät ystävät, toverit.

Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. Ukki puolusti ihmisarvoista elämää myös köyhille ja vähäosaisille, tasa-arvoisia koulutusmahdollisuuksia
ja julkista terveydenhuoltoa. Hän toimi luottamusmiehenä Tampellassa paremman työympäristön puolesta. Hän oli hyvinvointiyhteiskunnan pioneereja.

Tuleeko tästä kirjasta uudelleen vaarallinen jos puolustaa näitä arvoja?  

Jeanne d’Arc oli 19-vuotias kun hänet teloitettiin vuonna 1431. Tänäänkin ihmisoikeuksien ja ympäristön puolesta taistelevat nuoret naiset.

Nadia Murad, 24, on itse ihmiskaupan uhri ja sai Nobelin rauhanpalkinnon. Toinen Nobel-palkittu on Malala Yousafzai, joka oli 11-vuotias koulutyttö, kun hän alkoi kirjoittaa lapsiin kohdistuvista ihmisoikeusloukkauksista. Greta Thunberg, 16, aloitti koululakon ilmastonmuutoksen pysäyttämisen puolesta.

Ihmisoikeuksien toteutuminen ei ole itsestäänselvyys. Hyvinvointivaltion säilyminen ei ole itsestäänselvyys. Planeettamme säilyminen ei ole itsestäänselvyys.

Ymmärryksemme lisääntyessä perusoikeudet tulisi ymmärtää laajemmin olemassaolon kunnioittamiseksi, joka koskee myös eläimiä. Ihmisen velvollisuus on tunnistaa oikeudet, jotka koskevat tasavertaista tietoisten ja tuntevien olentojen elämisen oikeutta yhteisellä planeetallamme.

Minä väitän, että tuleva, hiilineutraali yhteiskunta on parempi kuin nykyinen. Minä väitän, että ihminen parantuu kunnioittavassa suhteessa toiseen ja suhteessa luontoon. Luontoa tuhoava elämäntapa, Kymijoen selluloosalautat ja länsimaiden yli pyyhkäissyt masennusaalto ovat samaa ilmiötä. Niiden ratkaisut ovat myös samoja, psykologisia.

Minä väitän, että uusi työväenliike voi rakentaa luonnontaloudellisesti kestävän hyvinvointivaltion mallin, jossa ihmiset ovat tietoisempia ja myötätuntoisempia, jossa niin luonto kuin ihminenkin voivat paremmin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *